Retki rajaseudulle 14.-20.2.2025

 

Tervehdys, blogini lukija!

Pitkästä aikaa kävin viikon retkellä, joka oli erilainen kuin mikään aiempi retki. Retki alkoi aamupäivällä perjantaina 14.2. Tein arkisia kotihommia. Pesin pyykkiä, lämmitin taloa ja hain polttopuita liiteristä. Jo alkuviikolla, mutta nyt ihan aamusta lähtien ylävatsa oli viestinyt arkuutta ja kipuakin.

 Kova kipu iskee

Jossain vaiheessa, kun kumarruin nostamaan puukassia, se sitten iski. Kova kipu ja huono olo. Hyvä, ettei mennyt taju! Aioin soittaa vaimolle, mutta en kivultani pystynyt. Kun sitten olo vähän helpotti, soitin. Mietimme, mitä tehdä? Soitin kiireellistä apua tarvitsevien numeroon 116 117. Kun langan päässä ollut sairaanhoitaja kuuli tilanteeni, hän sanoi: ”Lähde lääkäriin ihan nyt heti!” – Soitin lähellä asuvalle taksimiehelle. Hän tuli kymmenessä minuutissa.

Retki rajaseudulle alkaa

Rajaseuturetkeni oli näin alkanut vauhdikkaasti. Nyt kohti Forssan sairaalaa, jossa synnyin yli 70 vuotta sitten. Tutkimukset alkoivat nopeasti. Eipä aikaakaan, kun tutkimushuoneessa maatessani ”iski” hillitön vilu, sisäinen kylmyys ja tärinä. Lopulta tärisin kauttaaltaan. Sitä kesti ainakin tunnin. Samassa tutkimushuoneessa ollut vanha pappa oli lähdössä kotiin. Hän oli nähnyt tärinäni ja kysyi, haluaisinko hänenkin peittonsa, kun hän ei sitä enää tarvitse? Niin tuo vanha pappa tuli ja peitteli minut. Kun lääkäri tuli minua katsomaan, hän lähetti minut heti Kanta-Hämeen Keskussairaalaan. Vahva epäilys silloin oli, että minulla on paha sappitulehdus ja siitä johtuvat kivut?

Vauhti kasvaa

Rajaseuturetki jatkui vauhdikkaasti kohti keskussairaalaa Hämeenlinnassa. Paaritaksin erinomaisessa kyydissä olin nopeasti perillä. Olen käynyt kymmeniä kertoja Hämeenlinnassa. Koskaan aiemmin en ole mennyt matkaa vaakatasossa niin, etten tiedä, missä kohtaa ollaan menossa? Katselin puita tien varrella, samoin katulamppuja. Tuota kyytiä en varmaan unohda ikinä!

Rajan läheisyys alkaa tuntua

Minut vietiin suoraan kirurgian päivystykseen, jossa lopulta olin yli kuusi tuntia. Polilla  minua hoiti mieshoitaja, joka selvästi oli tosi ammattilainen. Häneltä kuulin, että jonkun maksa-arvon pitäisi olla alle 35, minulla se oli jo yli 1.000!! Kuumetta lähes 39 astetta. Kun vielä puhuimme kovasta vilusta ym, hän pohti ääneen, että verenmyrkytyksessä on ihan samanlaisia oireita?! Olin todella hämmästynyt. Mistä minä sen verenmyrkytyksen olisin saanut?

Retkellä tapaan muitakin 

Tuli jo hiukan nälkä ja jano, mutta en saa syödä enkä juoda, jos joudun leikkaukseen. Siirrytään jo lauantain puolelle. Pääsen osastolle, kun hoitaja työntää minua satoja metrejä pitkin sairaalan hiljaisia käytäviä. Lopulta pääsen huoneeseen numero seitsemän. Kahden hengen huone. Kurkkaan väliverhon toiselle puolelle. Siellä lepäilee nuori romaaniäiti ja katselee kännykkäänsä.

Rajan läheisyydessä on vaarallista olla

Rajaseuturetki muuttuu yhä jännittävämmäksi. Yöllä minut viedään CT-kuvaukseen. Sappitulehdusta epäillään. Kuulen, että tänä yönä ei leikata. Seuraavana aamuna gastroelinkirurgi käy minua katsomassa. Toteaa, että minulla on paha sappitietulehdus. Tulehtuneesta sapesta on tihkunut verenkiertooni bakteereja. Minulla on löydetty myös verenmyrkytys!! Tilanne on hengenvaarallisen vakava. Maksa on nyt kovilla, toteaa kirurgi. Kun hänelle totean, että oli tosi hyvä, kun pääsin Forssassa lääkäriin ja hoitoon. Kirurgi toteaa, että jos en olisi lääkäriin mennyt, tilanteeni olisi hyvin nopeasti muuttunut vielä paljon pahemmaksi!!!

Jumala yllättää

Odottelen nyt huoneessani hoidon etenemistä. Saan puheluja ja kymmenittäin tekstiviestejä. Läheiset ja ystävät ovat tosi huolissaan. Yritän rauhoitella kaikkia, ettei mitään hätää. Jälkeenpäin ajatellen mietin, mitä minä oikein puhuin? Erään puhelun jälkeen, väliverhon takaa kuuluu romaaniäidin sanat: ”Oletko sinä uskovainen?” – Iloksemme toteamme, että olemme saman taivaallisen Isän lapsia. Hengen antama yhteys vaikuttaa niin, että on tosi helppo puhua uskon asioista. Lauantai-iltana taisimme puhua 2-3 tuntia. Sunnuntai valkenee ja alkaa jännitys, pääseekö tuo äiti kotiin ja minä leikkaukseen? Kummankin toive toteutuu. Kun hyvästelemme, sovimme, että nähdään viimeistään Taivaan kodissa.

Leikkaava kirurgi käy minua katsomassa. Minut viedään leikkaussaliin. Nesteytysputket viritellään, samoin sähköisiä mittauslaitteita kiinnitetään. Lääkäri tulee saliin ja työntää kanyylin kautta nukutusainetta minuun. Nukahdan alle10 sekunnissa.

Siirryn kauemmaksi rajalta

Huomaan heräileväni ihan kivuttomana. Heräämössä ei ole muita kuin minä. Hoitaja touhuaa omiaan ja juttelemme välillä. Viimein minut tuodaan takaisin huoneeseeni. Huone on nyt yksityishuone. Kun vähän ”tokenen”, olen yhteyksissä lähisukulaisiin. Olen saanut tahtomattani aikaan ison "säikähdyksen"!! Monelta taholta kuulen, miten ihmisiä on pysäytetty. Hyvin monet ovat alkaneet rukoilla.

Ymmärrän jotakin aivan erityistä Jumalasta

Aikoinaan pidin lukuisia rukouskursseja ja rukouspäiviä. Olen kirjoittanut lukuisia tekstejä, joissa olen rohkaissut rukoilemaan. Nyt makaan sairaalan sängyssä hengenvaarallisen taudin kourissa, ja kuulen, miten Jumala on vaikuttanut niin, että lukuisat ihmiset, ryhmät, raamattupiirit rukoilevat minun puolestani. Minulle opetetaan syviä hengellisiä viisauksia. Jos Jumala haluaa tehdä jotakin, hän tekee sen. Jos saamme silloin olla paikalla näkemässä ja kokemassa, se on lahjaa. Jotain tuollaista on Jumalan käytössä oleminen.

Yhä uusia viestejä tulee rukoilijoista eri puolilla maata. Minuun ottaa ”sattumalta” yhteyttä myös uskovia, joiden kanssa en ole viestinyt ehkä vuosiin. Kun jaan heille tämän tilanteeni, rukouksen tulet etenevät edelleen. Olen jakanut vuosien aikana varmaankin satoja rukouspyyntöjä toisten muistettavaksi. Nyt tajuan, mitä tapahtuu, kun itse tarvitsen rukousta. Jumalalla on käsittämättömän upeat tavat toimia, myös silloin kun hän kutsuu omiaan rukoilemaan.

(silloin, kun en itse jaksa, toiset voivat kantaa)

Edelleen olen riskialueella 

Retkeni on vienyt minut nyt ihan rajaseudulle. Ihan lähelle rajaa. Leikkauksen jälkeen annettavat antibiootit ja kipulääkkeet auttavat. Mutta joka ilta kuumeeni nousee lähes kuin raketti yli 38 asteen, kerran jopa yli 39. Saan Buranan, joka laskee kuumeen melko pian alas. Yövaatteeni ovat märät, samoin lakana allani. Melkein joka yö.

"Olisitko sinä valmis lähtemään kotiin?"

Taisi olla tiistai-aamu, kun nuori hoitaja tulee hymyillen huoneeseen ja kysyy: ”Olisitko sinä valmis lähtemään kotiin?” Järkytyn asiasta, kun tiedän tulehdusarvojeni olevan korkealla ja kuumettakin on ollut. Kun lääkäri sitten tulee kierrolle, hän ei kotiuta minua, vaan saamani antibiootti muutetaan vielä tehokkaammaksi. – Muistan kun entisen työtoverini uskova ystävä, Erkki (nimi muutettu), oli pitkään ollut huonona sairaalassa. Eräänä iltana työtoverini saa Erkin vaimolta, Liisalta, viestin: ”Erkki on päässyt kotiin!” – Työtoverini ei alkuun tiedä, onko Erkki kuollut vai päässyt taksilla kotiin? Myöhemmin selvisi, että Erkki tuli taksilla kotiin. – Tuon nuoren hoitajan sanat ”olisitko sinä valmis lähtemään kotiin” voisivat olla seurakunnassakin ihan hyvät esittää aina silloin tällöin. Siksihän me seurakunnassa ollaan, että valmistaudumme (lopuksi) lähtemään Taivaan kotiin.

(kotiutuspäivänä otin kuvan paikasta, jossa minua autettiin ja jossa Jumala minua puhutteli)

Rajaseudulla minun on lähes mahdoton vastata kaikille

Lähtö rajaseuturetkelle tapahtui melko nopeasti ja vähän yllättäenkin. Huomaan, että jo tähän mennessä olen ymmärtänyt monta asiaa ihan uudella tavalla. Kenties ensimmäistä kertaa elämässäni. Hämmästelen, miten monta viestiä olen saanut. Luonteestani johtuen yritän vastata kaikille. Mutta kun on vakavasti sairas, koko ajan kuumeessa, vahvasti lääkittynä, huomaan lopulta, että en minä jaksa vastata enää. Olisipa minulla ollut sihteeri, joka olisi hoitanut tiedottamisen?

Keskiviikkoaamuna näen yllättäen sisälläni kuvan, joka rohkaisee minua valtavasti!

Lääkäri lähettää minut uuteen ct-kuvaukseen. Sillä halutaan varmistaa, ettei vatsaani ole jäänyt mitään, mikä nostaa kuumetta toistuvasti. Kun odotan kuvaukseen lähtemistäni, viestin tutun papin kanssa pari viestiä. Näen mielessäni kuvan valtavasta kuilusta ja louhikosta, jonka yli olen kulkemassa. Kuilun yli on annettu silta, kiitollisuus. Se on ollut Jumalan lahja, jotta selviän tästä traumaattisesta sairastumisesta ym. Monet lähelläni ovat hämmästelleet, että koko sairauden ajan, olin tosi hyvällä mielellä. Kiittelin työntekijöitä ja kiitin Jumalaa, että olen päässyt hoitoon. 

Kun makaan alakerran käytävällä odottamassa kuvaukseen pääsyä, paikalle saapuu mies paareilla teho-osastolta. Valtava määrä tippapulloja, sähköjohtoja ja kolme hoitajaa valvomassa koko ajan. Tuonkin miehen tila on tosi huono. Aivan kuin joku sanoo minulle, että ”piirrä paperille se kuva, minkä näit.” – Kun sitten olen takaisin huoneessani, piirrän kuvan rukousvihon sivulle sillä ainoalla kynällä, joka minulla oli mukana. (väritin kuvaa, kun tulin kotiin)

Kun olen saanut kuvan valmiiksi, vaimo lähettää minulle pari tekstiä, mitkä hän on netistä löytänyt. Tekstien sisältö kuvaa ihan samaa asiaa, mitä olen rukousvihon sivulle piirtänyt. Lähetän vaimolle tekemäni piirroksen. Olemme molemmat tosi puhuteltuja.

Viikon retki alkaa olla ohi

Tulee sitten torstaiaamu. Lääkärikierrolla kuulen jo ”tutun” kysymyksen: ”Olisitko tänään valmis lähtemään kotiin?” – Tulehdusarvoni ovat laskeneet. Verenmyrkyytys on saatu hävitettyä. Tuntuu ihan hyvältä lähteä kotiin. Vaimo hakee minut iltapäivän puolella. Saan kotia varten kolmannen antibiootin suun kautta otettavaksi ym. Apteekin kautta alamme matkan kohti kotia. Kun lähestyn retkeni lähtöpistettä, sydäntäni vähän käännellään. Olin seitsemän päivää tällä retkellä. Kävin ihan rajalla. Moni asia selkiintyi lyhyellä aikaa. Sairaalan ohjeet toteavat, että nyt pitää ottaa rennosti ja levätä. Juoda ja liikkua voinnin mukaan. Isompia ponnisteluja pitää välttää, ettei leikattu alue vahingoitu.

Miten nopeasti elämä voi muuttua?

Minä olen ollut väkevässä puhuttelussa. Vaimonikin on. Täällä kotona. Samoin lapseni eri puolilla Etelä-Suomea. Siskoni ja hänen lapsensa perheineen, Monet ystävät eri puolilla. Jotkut työkaveritkin. 

Uskotko, että tänäänkin olen rukoillut Sinun puolestasi? Rukoilen huomennakin. Rukoilen meille molemmille, että olisimme valmiina, sitten kun meidät kutsutaan Taivaan kotiin. Jäljellä oleva elämämme tästä eteenpäin, on Jumalan antama mahdollisuus. Rakastaa. Rukoilla. Antaa omastaan. Sanoa hyviä sanoja. Pyytää anteeksi, kun olemme toisia loukanneet. 

Jumala on aivan ylivertainen. Hän on Kaikkivaltias. Rukoilen, että hän siunaa Sinua juuri tänään, kun tätä tekstiä luet. Kiitän Jumalaa myös tästä meidän yhteydestä. Tämäkin on lahjaa. 

Rukous ja kiitos kuuluvat aina yhteen

Aloitin alkuvuodesta uuden "kirjausmenetelmän". Kirjoitan rukousvihkooni joka päivä yhden aiheen, mistä kiitän Jumalaa. Tämä kirjanpito on ainakin itselleni tosi hyvä. Tähän päivään (24.2. mennessä) olen kirjannut jo yli 50 kiitosaihetta. Sain käsiini hiljan vanhan rukousvihon, jota olen pitänyt 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla. Hyvinkin puhuttelevaa oli lukea, miten moniin rukouksiin on Jumala antanut vastauksen. - Olisiko tälläinen kiitos-kirjanpito Sinullekin ajankohtainen? Jos/kun piru kiusaa, ettei Jumala ole vastannut rukouksiin ja pitänyt Sinusta huolta, tuon vihon kirjanpito todistaa pirun syytökset valheiksi.

"Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt."! Ps 103:2-3

Rakastan musiikin kuuntelua. Ohessa kolme upeaa versiota, mitä olen viime päivinä kuunnellut:

https://www.youtube.com/watch?v=9IegJWSoTjM

https://www.youtube.com/watch?v=iTbDy3ftfmw&list=RDiTbDy3ftfmw&start_radio=1

https://www.youtube.com/watch?v=Z9NCGWa_AAM