Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta

 

Tervehdys pitkästä aikaa!

Toivottavasti olet jaksellut hyvin? Minua rohkaisee tosi paljon se, että vaikka en ole pitkään aikaan tänne kirjoittanut, Teitä lukijoita on ollut edelleen tosi paljon. Ja mikä minua myös puhuttelee, että suuri määrä lukijoista on ollut Suomen ulkopuolelta. Tuntuu ihmeelliseltä, että olette löytäneet kotisivuilleni.

Perjantaina 5.7. täytin seitsemänkymmentä vuotta. Ennen tuota päivää tosi paljon mietitin vanhenemista ja myös menneitä ja tulevia vuosia. Äitini eli 78-vuotiaaksi, isä oli kuollessaan 82-vuotias. Jumala yksin tietää, miten paljon minulla on vuosia jäljellä? Kyllä moni asia näyttää ihan toisenlaiselta, kun vuosia on kertynyt näinkin paljon.

Vaikka en pitänyt mitään isoja juhlia, lahjojakin sain. Yksi erityinen lahja on neljän päivän retriitti. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna lähden tuohon lahjaretriittiin. Matka alkaa torstaiaamuna ja kotiin palaan sunnuntai-iltana. Ensimmäisessä retriitissäni olin vuonna 2005. Senkin retriitin sain lahjaksi. Siitä jäi pelkästään hyviä muistoja. Kirjoitin silloin työni lähettäjille palautetta kirjeessä. Joitakin noista tunnoista seuraavassa.

Kun saavuin retriittipaikkaan, eteisessä oli pieni alttari, jossa oli mm. avoin Raamattu. Vilkaisin, mitä siinä kohdassa sanotaan. Sanat (Jobin 13. luvusta) olivat minusta profeetalliset: "Kunpa jo lopulta vaikenisitte.. Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana." Kuin Jumala olisi silloin sanonut, että Hän odottaa minua hiljaisuudessa voidakseen puhua. Retriitin osallistujia varten oli varattu myös monia hengellisiä kirjoja. Itse aloin lukea Anthony de Mellon kirjaa "Kuuletko linnun laulun". Kirjoitin silloin itselleni muutamia hyviä tekstejä:

"Vaeltava kerjäläismunkki saapui kylän liepeille ja asettui puun alle yöpymään. Äkkiä kylästä juoksi hänen luokseen mies, joka huusi: ”Kivi! Jalokivi! Anna minulle heti kallisarvoinen jalokiveni!” ”Mikä kivi?” kerjäläismunkki kysyi. ”Viime yönä Herra ilmestyi minulle unessa”, kyläläinen kertoi. ”Hän sanoi, että jos menisin kylän liepeille iltahämärissä, löytäisin kerjäläismunkin. Häneltä saisin jalokiven, joka tekisi minut rikkaaksi koko loppuelämäni ajaksi.” Kerjäläismunkki kaiveli pussiaan ja veti esille kiven. ”Hän varmaankin tarkoitti tätä kiveä”, munkki sanoi ja ojensi sen kyläläiselle. ”Löysin sen metsäpolulta muutama päivä sitten. Voit aivan hyvin saada sen.” Mies tuijotti kiveä ihmeissään. Se oli lähes ihmisen pään kokoinen timantti, todennäköisesti suurin, mitä koko maailmasta löytyi. Hän otti timantin ja meni pois. Koko yön hän pyöri valveilla vuoteellaan. Seuraavana päivänä hän meni aamun koittaessa kerjäläismunkin luo ja sanoi: ”Anna minulle sitä rikkautta, jonka avulla voit antaa pois tällaisen timantin noin huoletta.”

"Elämämme upein haaste ja mahdollisuus on oppia tuntemaan Jumala ja päästä Hänen lähelleen. Jumala ei ole karkumatkalla. Hän odottaa meitä hiljaisuudessa voidakseen puhua meille ja voidakseen avata meille rikkauksiaan. Jumalan kohtaaminen muuttaa meitä. Sellainen on Kaikkivaltias Jumala. ”Minulla oli miljoona kysymystä Jumalalle, mutta kun kohtasin hänet, ne kaikki häipyivät mielestäni eikä niillä ollut enää mitään merkitystä.” (C.Morley). 

Monilla rukouskursseilla opetin vuosia sitten mm. hiljaista rukousta. Siinä pareittain rukoillaan toistemme puolesta. Hiljaa. Rukouksessa ei keskitytä hienojen sanojen löytämiseen, vaan pelkästään Jumalan edessä olemiseen tuon toisen ihmisen kanssa. Kun tuo hetki on ohi, on mahdollisuus jakaa sitä, mitä hiljaisuudessa koettiin. Oli huikeata katsella ja kuulla, miten paljon jaettavaa tuossa hiljaisuudessa löydettiin. Noissa hetkissä Pyhä Henki kuiskaa sydämellemme yhä uudestaan: ”Tule Jumalan syliin, tule ihan lähelle.” Uskossa eläminen on elinikäinen matka kohti Jumalaa, kohti Taivasta.

Muistan vuosien takaa Kari Suomalaisen piirroksen. Kaksi miestä seisoi valtavalla kämmenellä, joka oli Jumalan käsi. Miehet keskustelivat, oliko Jumalaa olemassa. He eivät tajunneet, että he olivat koko ajan Hänen kämmenellään. Jumalan läsnäolo on myös kuin valtava meri, jossa me voimme uida tai sukellella (ilman happilaitteita) mielin määrin. 

Seuraava juttu pienestä kalasta kertoo samaa. ”Anteeksi”, sanoi valtameressä uiva pieni kala, ”voisitko sinä, joka olet minua vanhempi, kertoa, mistä löytäisin sen, mitä sanotaan valtamereksi?” ”Tämä on valtameri. Sinä olet juuri nyt valtameressä”, vastasi vanhempi kala. ”Tämäkö valtameri? Mutta tämähän on vain vettä. Minä etsin valtamerta”, sanoi pikkukala ja ui pettyneenä pois jatkaakseen etsimistään muualla. - Sinäkin uit tällä hetkellä Jumalan valtameressä. Kaikki lähelläsi muistuttaa hänestä. 

Olga Bergholtz oli venäläinen kirjailija ja vallassa olevien vastustaja. Jostakin olen saanut yhden hänen runoistaan. 

"Sen sanon teille, ettei minulla ole hukkaan elettyjä vuosia, ei turhaan taitettuja matkoja, en tyhjänpäiten sanonut yhtään sanaa. Yhtäkään maailmaa en ole torjunut, en yhtään lahjaa vilpistellen antanut, en myöskään rakastanut ole turhaan, sairaalla, pettyneellä rakkaudella - sen ikipuhdas valo viipyy minussa alati, on aina kanssani. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa elämäänsä uudestaan, aloittaa koko taival niin ettei ole tarvis pyyhkiä menneestä sanakaan, ei voihkaustakaan."

Tuo Olgan runon yhdestä lauseesta "sain" tämän blogini otsikon: "Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta." Vaikka olisit vanhempi kuin minä, voit tänään aloittaa alusta. Jumala tietää, minkälainen tilanteesi on nyt. Muistan lähtemättömästi tositapauksen eräästä nuoresta miehestä. Mies oli kohdannut Jeesuksen ja tullut uskoon. Kuten Paavali keskellä tietä. Mies meni armeijaan ja sielläkin hän halusi toisille kertoa siitä, miten hänen elämänsä oli muuttunut, kun hän kohtasi Jeesuksen. Mies sai luvan pitää komppaniassaan iltahartauksia. Ne kiinnostivat monia.

Komppanian päällikkökin kiinnostui ja kutsui alokkaan luokseen. Hän sanoi: "Kerro minulle, mitä Sinulle on tapahtunut, mutta älä saarnaa. Alokas mietti hetken ja sanoi sitten: "Herra Jumala, sanoi minulle: seis!" Ja minä pysähdyin. Sitten Herra Jumala sanoi minulle: "Täyskäännös!" Ja minä käännyin. Sitten Herra Jumala sanoi minulle: "Mars, mars!" Ja minä lähdin. 

Hengellinen elämä ja uskossa eläminen ei kuitenkaan ole näyttelemistä. Eli yritän lähimmäisilleni ja Jumalallekin näytellä, että kyllä minäkin uskovainen olen. On helppo sortua näyttelemiseen silloin, kun tuntuu, ettei pysty olemaan riittävän hengellinen toisille. Näin kuvittelemme. Tommy Hellsten kirjoittaa: ”Omaa todellista sisintä ei paljasta kenellekään, koska syvimmiltään on vakuuttunut siitä, että heikkouden näyttäminen johtaa haavoittumiseen. Elämää voi pyrkiä kontrolloimaan tehden aina samoja asioita samalla tavalla. Näin ei tarvitse ottaa mitään riskejä, ei kokeilla mitään uutta, sillä näin saattaisi tehdä virheen ja joutua kohtaamaan oman riittämättömyytensä. Haavoittuvuuden näyttäminen edellyttää rakkauden läsnäoloa.”

Muistan monta vuotta sitten, kun menin Krito-päiville Vivamoon. Syytin itseäni pahuudestani ja riittämättömyydestäni. Olin käynyt juttelemassa ja rukoilemassa erään luotettavan ystäväni kanssa. Se jo helpotti minua valtavasti. Mutta kun tulin takaisin juhlapaikalle, mikrofonin taakse asettui mies, joka kertoi aamulla saaneensa sydämelleen Jesajan kirjan kohdan, joka alkoi: "Herra ilmestyi minulle, hän tuli kaukaa ja sanoi: Minä olen sinua aina rakastanut.."

Minä olen aina Sinua rakastanut!!! Siinä oli jumalallinen sana suoraan sydämeeni. Siinä on jumalallinen sana myös Sinulle, joka tätä tekstiäni luet. Jos Sinun on vaikea uskoa, ettei Jumala Sinua rakasta, se on valhetta. Niin paljon Jumala on Sinua/minua rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa kuolla ristillä, jotta Sinä ja minä saisimme elää. Jotta saisimme uuden elämän. Niin kauan kuin täällä vielä olemme elossa, meillä on mahdollisuus ottaa vastaan tuo ihmeellinen rakkaus. Voimme Jumalalle tunnustaa, ettei tästä uskosta omin voimin tule yhtään mitään. Tarvitsemme hänen apuaan. Joka päivä. Tämä ihmeellinen yhteys antaa meille turvan kaikkina tulevina päivinä. Jumala on luvannut näin olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Kirjailija Elina Salminen on viime aikojen suosikkejani. Ostin hiljan hänen kirjansa "Sinuun minä turvaan". Pari runoa Sinulle tuosta kirjasta: 

"Jos kerran minut on tuotu jo tähän asti, tälle pysäkille - niin enkö luottaisi siihen että jatkonkin on joku katsonut - etten ole myöhässä mistään minne ikinä olenkaan menossa."

"Kaikkein vaikeinta on täyttää toisten odotuksia niiden joiden mittaa ei edes tiedä - että kaadetaanko lisää vai joko meni yli että riittääkö mikään mihinkään tuleeko raja koskaan vastaan - ja pahinta on pettymys se että itse on pettymys - kun ei osannutkaan olla odotusten kokoinen tarpeeksi muttei liikaa."

Erkki Lemisen yksi runo kuuluu näin: "Olen väkivaltainen luonne. Pahoinpitelen joskus itseäni." - Tiedän itsekin 70 vuoden kokemuksella, että suurimmat taistelut olen käynyt itseni kanssa. Olen monilla asioilla ruoskinut itseäni. Syitä olen vuosien myötä löytänyt monia. 

Olen lukenut erään papin elämäkertaa, jossa hän kertaa läpikäymäänsä taistelua, jotta voisi hyväksyä itsensä. "Pyhä Henki alkoi näyttää minulle, miten helposti annoin ihmisten kritiikin vaikuttaa minuun, ja erityisesti, miten suuresti rauhan tunteeni oli riippuvainen ihmisten hyväksynnästä tai hylkäämisestä. Vaikka miten olisin rukoillut, Jumala ei vapauttanut minua vihollisestani. Hän pelasti minut tappamalla sen osan minussa, joka oli haavoittuvainen viholliselle, ja Hän teki sen nimenomaan syytöksien kautta. En koskaan unohda sitä päivää, jolloin ymmärsin sekä Jumalan että paholaisen haluavan minun kuolevan, mutta eri syistä. Saatana halusi tuhota minut pahoilla puheilla ja sitten näännyttää minut sillä, että jatkuvasti selittelisin ”omaa näkökantaani” ihmisille. Samaan aikaan Jumala halusi ristiinnaulita sen osan sielustani, jota paholainen saattoi ylipäätään käyttää niin helposti hyväkseen."

"Ratkaiseva päivä oli se, jolloin ymmärsin, että tämä taistelu ei päättyisi ennen kuin kuolisin sille, mitä ihmiset sanoivat minusta. Luultavasti juuri tässä vaiheessa minusta tuli lopulta ja todella Jumalan palvelija. Nyt katson täynnä ihmetystä sitä, mitä Herra teki noiden hirveiden, mutta kuitenkin ihmeellisten kuukausien aikana. Rokottaakseen minut ihmisten ylistystä vastaan Hän kastoi minut ihmisten arvostelulla, kunnes kuolisin ihmisten hallinnalle."

”Tänään haluan muistuttaa sinulle, että Jumala teki sinusta itsenäisen ihmisen. Antoi sinulle oman tahdon ja omat aivot, kyvyn elää itsenäistä elämää. Sitten Jumala asetti sisimpääsi pyrkimyksen hyvään. Hän toivoo sinulle onnellista elämää, joka seuraa oikeita ratkaisuja. Kaikkein vähiten sinun Luojasi toivoo, että olet ihmisten orja. Minulla on oikeus itse päättää. Ihmisten orjuus on tänään yleisempää kuin orjakaupan huippuvuosina. Tänään haluan rohkaista sinua itsenäiseen elämään. Oletko ihmisten orjuuden tähden jättänyt jotain tekemättä? Onko sydämen uskosi jäänyt salaan orjuuden tähden? Tänä päivänä sinulla on mahdollisuus tehdä itsenäinen ratkaisu. Muista, että olet Jumalan luoma arvokas, aivan yhtä arvokas kuin kuka tahansa. Sinä vastaat omasta elämästäsi. Älä päästä enää tätä päivää käsistäsi.”

Entinen työtoverini, Ilkka Puhakka, kertoi kerran tapauksen omasta elämästään. Ilkan luokse poikkesi mies, joka purki sydäntään. Miehen oli vaikea uskoa syntiensä anteeksisaamiseen. Hän vakuutti Ilkalle, että hänen syntinsä ovat niin suuret, ettei Jumalakaan voi enää auttaa, antaa anteeksi. Ilkka pyysi saada ihan kädestä pitäen tervehtiä sellaista miestä, jonka syntejä Jumalakaan ei enää pysty antamaan anteeksi. Mies suuttui ja lähti pois. Muutaman päivän päästä mies tuli takaisin ja myönsi Ilkalle, ettei hän sittenkään ole niin suuri syntinen.

Joku päivä sitten kuuntelin Ilkan 3.3.2024 pitämän puheen "Anna sen olla". Minusta tuo puhe on yksi parhaista, mitä olen armosta kuullut. Jos Sinua kiinnostaa, kuuntele puhe Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=PdROPE0bz1w 

Eilen sunnuntaina TV1:stä tuli kotikylästäni, Portaasta, tehty dokumentti. Jos Sinua kiinnostaa, millaisessa kylässä asun, voit katsoa dokumentin sivulta: https://areena.yle.fi/1-66761358 Kylän keskusta on näyttänyt tuollaiselta vuosi sen jälkeen, kun olin syntynyt.

Portaan kylä vuonna 1955 SA-ilmakuva

Naapurissani asuu mukava mies. Hän kertoi minulle hiljan tositapauksen, joka puhutteli minua syvästi. Eräällä pariskunnalla oli pieni poika, Ilpo nimeltään (nimi muutettu). Ilpo kävi jo pienenä usein katsomassa naapurissa asuvaa pariskuntaa. Vuodet kuluivat, Ilpokin oli kasvanut jo aikuiseksi. Silti hän välillä poikkesi katsomassa mukavaa ystäväpariskuntaa. Kun pariskunta oli jo tullut vanhaksi, mies, talon isäntä sanoi: "Kun heistä joskus aika jättää, Ilpo saa valita heidän talostaan mitä hyvänsä ennenkuin perikunta jakaa muut tavarat. Kun sitten tuo hetki koitti, Ilpo muisti isännän lupauksen. - Et ikinä arvaa, mitä  hän valitsi? Hän valitsi yhden kahvikupin. Koska se oli muisto niistä keskusteluhetkistä, mitä yhdessä oli vietetty. Arvokkaimpia asioita elämässä ei voi rahalla ostaa.

Pariisin olympialaiset päättyivät eilen. Suomalaisilla kisat sujuivat reilusti alle odotusten. Takavuosien juoksijatähti Juha Väätäinen kertoi jossakin haastattelussa, miten hän vuosia päivittäin kävi mielessään läpi omaa juoksuaan aina maaliin asti voittoon. Kun sitten tulivat ne EM-kisat, joihin kaikki oli tähdätty, voitto tuli!! Juha oli siis ajatuksissaan tehnyt sen jo lukemattomat kerrat.

Herra haluaa meillekin tänään antaa selkeän näyn ja haasteen siitä, mitä Hän voi tehdä! Ajattele tätä omalla kohdallasi. On monia asioita, joita olet vuosia rukoillut (esim. läheisten uskoontulo, paraneminen, elämäntilanteen muuttuminen tms). Miltä sydämessäsi tuntuisi, jos tietäisit, että se kauan kaivattu vastaus tulee tänään iltapäivällä? Sydämesi pakahtuisi riemusta, kiitollisuudesta. Tällaisen toivon Jumala haluaa Sinulle antaa. Heprealaiskirjeen 11:1 "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Meitä rohkaistaan juuri tällä hetkellä: Jumala tulee vastaamaan rukouksiini! Hän ylittää kaikki odotukseni! Hän antaa enemmän kuin osaan anoa tai ymmärtää.

Vaikka olen liian harvoin tänne kotisivulleni kirjoittanut, yhtä asiaa en ole unohtanut yhtenäkään päivänä. Olen rukoillut Sinun/Teidän, jotka täällä sivuillani käytte, puolesta joka päivä. Jatkan rukousta Sinun puolestasi. Ja tiedän, että Jumala tulee siunaamaan Sinua. Sen hän tekee oikein mielellään, koska hän rakastaa Sinua. 

Pidän hyvästä musiikista. Tähän loppuun jätän Sinulle kuunneltavaksi yhden tosi hyvän, Whitney Houstonin kappaleen, "I Will Always Love You" https://www.youtube.com/watch?v=3JWTaaS7LdU Minä rakastan Sinua aina! - Niin Jumalakin rakastaa meitä! Jäädään siksi hänen turviinsa.