Tervehdys!
On kulunut lähes vuosi edellisestä kirjoituksestani tänne kotisivuille. Vaikka olen ollut eläkkeellä jo useamman vuoden, tämä vuosi on minulla ollut erityisen kiireinen ja työntäyteinen. Olen tehnyt useita seurakunnan historiaan liittyneitä projekteja. Olen mm. inventoinut koko seurakunnan irtaimiston, luetteloinut ja kuvannut sen ja syöttänyt tiedot Kirkkohallituksen tietokantaan.
Olen tutkinut myös seurakuntani kirkkoherrojen (27 kpl tähän mennessä) historiaa kuukausia. Tähän liittyen olen myös esitellyt historiaa sadoille ihmisille kirkossa, historianäyttelyssä ja kylätaloilla. Kun muutimme vaimon kanssa Tammelaan kesällä 2010, en olisi ikinä voinut kuvitella, että olen joskus tällaisissa projekteissa mukana. Tämä pian päättyvä vuosi 2023 jää mieleen erityisellä tavalla.
Rukous on minulle edelleen yhtä tärkeä tai vieläkin tärkeämpi, kuin viimeksi tänne kirjoittaessani. Joka ainut päivä olen myös rukoillut Sinun/Teidän puolestanne, jotka tällä sivustolla käytte.
On olemassa lukemattomia esimerkkejä rukouksen voimasta ja siitä, miten Jumala tietää lähettää apunsa ja apulaisensa juuri oikeaan aikaan, juuri oikeaan paikkaan. Muuan pappi, Bert White, kävi Kalkutassa tutustumassa Äiti Teresan työhön vuosia sitten. White kirjoittaa seuraavassa siitä, miten hän itse tietämättä, tuli juuri oikeaan aikaan paikalle. "Olin matkalla tutustumaan äiti Teresan ja Rakkauden lähetyssisarten työhön, ja päätin osallistua messuun sisarten talossa. Saapuessani pääovelle minua tervehti sisar, joka sanoi minulle: "Jumalan kiitos, että olette täällä, isä. Tulkaa sisään." Sanoin: "Kuinka tiedätte, että olen pappi?", sillä minulla ei ollut papin vaatteita. Hän vastasi: "Pappi, joka tavallisesti toimittaa messun, ei voinut tulla. Siksi rukoilimme Jumalaa lähettämään toisen papin." (ote kirjasta "Äiti Teresan tie")
Huikeata on uskoa ja luottaa noin paljon! Ja Jumalaan luottamaan meitä tänäänkin rohkaistaan omassa elämäntilanteessamme. Hiljan luin, että uskokin on kuin harjoitusta. Mitä enemmän sitä harjoitamme, sitä enemmän "se toimii". Kuin urheilijat, jotka harjoittelevat jatkuvasti tulevia kisoja varten, samoin me voimme harjoitella uskomaan Jumalan loppumattomiin mahdollisuuksiin. Kun näemme, miten Jumala auttoi tänään, sitä enemmän voimme tulevinakin päivinä luottaa, että sama Jumala haluaa auttaa meitä kaikkina tulevinakin päivinä.
Yksi asia, jota olen yrittänyt harjoitella, on lepääminen. Eräs ystäväni sairastui vakavasti ja lääkäri rohkaisi häntä ottamaan rennosti ja lepäämään. Kun tapasimme, minäkin (!) kerroin tuolle ystävälle paljon lepäämisen eduista ja sen tärkeydestä. Tämä ystäväni sanoi sitten minulle hyvin osuvasti: "Siinä minulla on paraskin puhuja." - Eli ystäväni tiesi, että minulla on sama ongelma kuin hänellä. Tunnen lepäämisen teorian ja perustelut jo melko hyvin ja voin suositella niitä toisillekin, mutta juuri minulla tuo käytännön toteutus vähän "tökkii".
Vuosia sitten silloinen työtoverini, Ilkka Koivisto, sanoi, että hän on huomannut, että yleensä ne, jotka kaikista kauneimmin puhuvat Jumalan armosta, itse tarvitsisivat sitä. Unto Monosen tangossakin ovat sanat: "Oi jospa kerran sinne satumaanhan käydä vois.." - Sen tähden Jumala varmaan meillekin sallii voimattomuuden ja heikkouden hetkiä, jotta meille jäisi jäljelle vain armo ja Jumalan käsiin jättäytyminen. Hän jaksaa kantaa meidät perille asti.
Joskus keskiajalla on kirjoitettu seuraava lepoon liittyvä teksti: "Kuulehan nyt mies-/naispoloinen, hellitä hetkeksi puuhasi, jätä painavat toimesi. Vapauta vähän itseäsi Jumalaa varten ja lepää hetki hänessä. Mene sielusi sisäiseen kammioon ja sulje sen ulkopuolelle kaikki muu paitsi Jumala ja sellaiset asiat, jotka auttavat sinua etsimään häntä. Kun olet sulkenut ovesi, etsi häntä. Sano nyt, koko sydämeni, sano Jumalalle: Minä etsin sinun kasvojasi, Herra; sinun kasvojasi, Herra, minä etsin."
 |
|
Yksi paljon lukemani hartauskirja 1600-luvulta on "Syvempään Jumalan tuntemiseen". Kirjassa on paljon tosi syvällisiä hengellisiä ajatuksia. Yksi esimerkki tässä on seuraava lainaus: "Jos Henki siis kykenee täysin huolehtimaan kaikista tarpeistasi, miksi kantaisit tarpeettomia huolia? Miksi väsyttäisit itseäsi kaikenlaisella toiminnalla pysähtymättä koskaan lepäämään Jumalassa? Jumala itse kutsuu sinua jättämään kaikki ponnistelusi ja kaiken levottomuutesi ja vain lepäämään Hänessä. Herra kutsuu sinua antautumaan Hänelle täysin varauksetta. Hän vakuuttaa, ettei sinun tarvitse pelätä mitään luovuttaessasi itsesi Hänelle. Hän pitää huolen meistä jokaisesta henkilökohtaisesti."
Tämän Jumalan varaan jättämiseen meitä tälläkin hetkellä kutsutaan. Hän haluaa laskea siunaavan parantavan kätensä meidän rauhattomien ylle. Edessä oleva joulu on yksi hyvä mahdollisuus pysähtyä ja hiljentyä.
Charles Péguy oli ranskalainen runoilija ja kirjailija, joka kaatui ensimmäisessä maailmansodsaa. Péguy kirjoitti mm. paljon syvällisiä hengellisiä runoja. Seuraava runo kertoo yöstä ja levon löytämisestä: "Oi yö, kaunein tekoni, kunnioitusta herättävin luomistyöni muiden joukossa. Kaunein luomistyöni. Sillä sinä tuuditat koko luomakunnan virkistävään uneen. Yö, kaunein tekoni, sinä tyynnytät, sinä annat rauhan, sinä annat levon särkeville jäsenille, jotka ovat puuduksissa päivän työstä. Oi yö, oi yö, tyttäreni. Sinä kunnioitat minua unessa vielä paljon enemmän kuin veljesi päivä kunnioittaa minua työssä. Sillä tehdessään työtä ihminen kunnioittaa minua vain työllään, unessa ihminen uskoo itsensä minun huostaani." - Mielenkiintoinen teksti ja mielenkiintoinen mielikuva.
Kirjoitan tätä viestiäni Sinulle 10.12. toisena adventtisunnuntaina. Paikallislehdessä, Forssan Lehdessä, on joka sunnuntai "Sana sunnuntaiksi" -teksti. Minulla on kirjoitusvuoro kerran vuodessa ja se sattui juuri viime sunnuntaihin eli ensimmäiseen adventtiin. Liitän tuon tekstini tähän, kun suurin osa Teistä plogini lukijoista ei Forssan Lehteä lue.
Kun en ole pitkään aikaan Sinulle kirjoittanut, haluaisin kirjoittaa paljonkin, mutta päätän tämän kertaisen tekstini Fredrik Wislöffin hartauskirjasta löytämääni tekstiin Jaakobin yölliseen Jumalan kohtaamiseen erämaassa (1. Moos. 28). Teksti lohduttaa ja rohkaisee meitä luottamaan, että olemme Jumalan turvissa, tuntui tai näytti miltä näytti. Hän on uskollinen. Eikä Hän meitä jätä.
"Jaakob-raukka, sinä sait vain kiven päänaluseksi! Mahtoi olla vaikeata päästä uneen. Ja kun hän vihdoin nukahti, oli uni levotonta. Mutta sitten hän sai korvaukseksi unennäön. Hänen luokseen laskettiin taivaalliset tikapuut, ja Jumalan kirkas enkelijoukko kulki alas ja ylös hänen leposijansa kohdalla. Ehkä hänen teki mieli heittää kivi menemään ja etsiä itselleen pehmeämpi päänalunen. Mutta mitä hän olisikaan silloin menettänyt? Hän olisi vaipunut sikeään uneen eikä olisi saanut nähdä taivaan tikapuita eikä enkelijoukkoa. Kova kivi päänalusena Jaakob löysi "taivaan oven"..
Ehkä Jumala on antanut Sinullekin kovan kiven leposijaksi. Olet monen monta kertaa halunnut heittää sen menemään, mutta Jumala ei ole sallinut. Kiitä Jumalaa kovasta päänalusestasi. Ilman sitä olisit hengellisesti vaipunut syvään uneen. Kivi on pitänyt Sinut valveilla. Ja niin on viereesi pystytetty tikapuut ja Jumalan luo on ollut Taivas avoinna. Tietämättäsi olet nukkunut Taivaan ovella. Ilman kovaa kiveä ei elämässäsi olisi ollut enkeleitä. Nyt sen sijaan ympäröi Sinua Jumalan kirkas enkeliparvi, joka sekä tuo Sinulle Jumalan lahjoja, että kantaa Sinun rukouksesi Jumalan luo. Anna siksi kivestä tulla alttarisi, mistä ylistysvirtesi kohoaa. Ja niin kova kivi tuo Sinut yhä lähemmäksi Jumalaa. Ja kun aika on tullut, nouset itse Taivaan tikapuita saman enkeliparven saattamana ja astut sisään Taivaan avoimesta ovesta."
Rukoilen, että meidän Herramme Sinua siunaa kaikin tavoin. Luotetaan Häneen. Hän on kanssamme.
