Hyvää alkanutta vuotta Sinulle!
Alan kirjoittamaan tätä päivitystä maanantaina puolenpäivän aikaan. Kävin äsken Forssassa kaupassa ja hakemassa kolmannen korona-rokotuksen. Aurinko paistaa ulkona ja pakkasta on -14 astetta.
Kävin eilen naapuriseurakunnan messuyhteisössä puhumassa aiheesta, joka on tämän blogin otsikko. Em. tilaisuudesta sovittiin joskus marraskuun lopulla. Aiheeksi sovittiin, mitä opetuslapseus on tämän päivän uskovalle. Aihe oli minusta tosi kiinnostava ja mieleeni tuli monia asioita hengellisen elämäni ja työni varrelta.
Ensinnäkin ajattelin, että enpä ole kuullut pitkään aikaan opetusta opetuslapseudesta paitsi joissakin niissä äänitteistä, mitä olen kuunnellut netistä. Jos opetuslapseudesta ja henkilökohtaisesta uskosta ei puhuta/opeteta, sitä ei välttämättä edes ajatella.
Opetuslapsi-sana esiintyy vanhassa testamentissa kaksi kertaa, uudessa testamentissa 210 kertaa. Jo antiikin filosofeilla ja opettajilla oli opetuslapsia. Samoin Jeesuksen ajan rabbit, kirjanoppineet ja fariseukset saivat seuraajikseen opetuslapsia. Opetuslapsi käy kuuntelemassa opettajansa opetuksia. Täysinoppineena hän voi tulla opettajansa kaltaiseksi.
Jeesuksen opetuslasten ja häneen uskoviensa tilanne on toisenlainen. Johannes Kastaja jo totesi, että "hänen tulee kasvaa ja minun vähetä." - Opetuslapseus Jeesuksen kohdalla tarkoittaa hänen elämänsä seuraamista. Niin kauan kuin elämme, voimme oppia yhä lisää.
Jeesuksen opetuslapsen ensimmäinen tehtävä sen jälkeen, kun Jeesus on hänet kutsunut ja ottanut opetuslapsekseen, on pelkästään olla Jeesuksen kanssa. Tämä Jeesuksen kanssa oleminen tulisi aina olla meille keskeistä. Kun olemme olleet Jeesuksen kanssa ja hän on alkanut meitä opettaa, hän alkaa johdattaa meitä myös erilaisiin tehtäviin.
Apostolien tekojen 4. luvussa kerrotaan, miten ylipappi ja hallitusmiehet kuulustelivat Pietaria ja Johannesta. Sitten jakeessa 13. sanotaan: "Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät, ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa."
Näkyykö meistä, että olemme olleet Jeesuksen kanssa? Onko meidän hengellisyytemme vain pintaelämää vai elämmekö me elävässä yhteydessä Jeesuksen kanssa? "Ihmiset pöytätavat näkyvät silloin, kun hän syö yksin." - Samoin meidän hengellisyytemme paljastuu silloin, kun olemme yksin.
Muistan, kun kerran olin Lahden Keskussairaalassa katsomassa jotakin ystävääni. Istuin sairaalan kahviossa, kun tuttu heinolalainen nainen meni ohitseni ja tervehti minua. Muutaman metrin päässä hän teki U-käännöksen ja tuli luokseni. Hän alkoi selittää minulle, miksi hän ei ole pitkään aikaan päässyt hengellisiin tilaisuuksiin. - Mietin jälkeenpäin tuota tilannetta. Kun joku toinen ihminen/uskova näkee meidät, mitä hänen mieleensä silloin tulee ensimmäisenä? Pakeneeko hän, jottei tarvitsisi kohdata meitä vai tuleeko hän ilolla meitä kohtaamaan? - On tosi surullista, jos me heijastamme jotakin sellaista, jota toisten pitää paeta.
Jeesuksen opetuslapsena ja hänen omanaan elämäminen kuuluu Jumalan ihmeelliseen suunnitelmaan. Tämä elämä on tarkoitettu rikkaaksi seikkailuksi eikä vain tuskalliseksi ähellykseksi.
Jeremia 3:19 "Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi, etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois." - Näin ihmeellisesti Jumala isänä haluaisi meille jokaiselle olla.
Vanhassa testamentissa on kohtia, joissa sanotaan, että "jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein." - Onko minunkin hengellinen elämäni tällaista sooloilua? Teenkö minäkin vain niinkuin itse ajattelen Jumalan tahdoksi? Vai saako/voiko Jumala missään vaiheessa puhutella minua ja ohjata oikeaan?
Uskosta käytetään opetuksissa ja puheissa monia vertauskuvia. Yksi sellainen on kuva tuolista. Eli usko on kuin tuoli, jossa on neljä jalkaa: Raamatun lukeminen, rukous, seurakuntayhteys toisiin uskoviin ja evankeliumin eteenpäin vieminen. Jos yksi jalka puuttuu, tuoli heiluu. Jos kaksi jalkaa puuttuu, tuoli kaatuu.
Ei tuo em. juttu ole mikään Raamatun kohta, mutta siinä on kuitenkin paljon hengellistä viisautta. Monen hengellinen elämä voi huonosti, koska siitä ei pidetä huolta.
Jumala-suhteen hoitaminen on myös avain hengelliseen voimaan ja kasvuun. Jumala ei hoida meitä vain lyhyessä rukoushetkessä, vaan hänen työnsä on meissä jatkuvaa muovaamista. Olemme kuin savi valajan pöydällä. Jos annamme hänelle siihen mahdollisuuden.
Rukouksesta opetetaan mm. että se on uskovan ihmisen hengitystä. Kun hengitys toimii, emme edes huomaa koko asiaa. Mutta jos saamme astma-kohtauksen tai vastaavan, tiedämme taatusti, miten vaikeata on, kun hengitys ei toimi kunnolla. - Näin meidän rukouksemme "paljastaa" ainakin meille itsellemme, minkälainen hengellinen tilanteemme on. Jos rukoilemme kerran kuukaudessa, hengitys toimii tosi huonosti. - Eräässä lempiaforismissani ovat sanat: "Rukous on suurin, mutta vähiten käytetty voimaa maailmassa." - Sielunvihollinen tekee kaikkensa, jotta emme rukoilisi, koska hän tietää, mikä voima rukoukseen liittyy.
Olin vuosia SANA-lehden levikkipäällikkönä. Siinä työssä tapasin monia lehden asiamiehiä. Aika moni sanoi minulle, että "minä olen vain tällainen huono asiamies." Kun pidin monia rukouskursseja, moni kursseille tulija sanoi minulle, että "minä olen vain tällainen huono rukoilija." - Meilläkin voi olla selityksiä, joissa toteamme olevamme huonoja jossakin. En ole kuitenkaan koskaan tavannut esim. miestä tai naista, joka toteaisi, että "minä olen vain tällainen huono autoilija." Tai, että "minä olen vain tällainen huono aviopuoliso". Tai sanomme esimiehellemme töissä, että "minä olen vain tällainen huono työntekijä."
Raamatussakaan ei missään kohdassa esim. todeta Jeesuksen sanoneen opetuslapsilleen, että "kylläpä siinä oli huono rukoilija." Oletan, että huono rukoilija tarkoittaakin omaa velttouttamme. Meitä kiinnostaa esim. älykännykällä leikkiminen ja netin selaaminen sata kertaa enemmän kuin esim. lyhyt hiljentyminen kesken päivän. - Kenen/minkä eteen polvistumme, sen palvelijoita olemme.
Joh 15:16 Jeesus sanoo: "Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy." - Jumalan suunnitelma oli ja on edelleen, että hänen yhteydessään meille annetaan rikas elämä. Siksi myös opetusta henkilökohtaisessa uskossa elämisessä ja siinä kasvamistaan kaivattaisiin yhä enemmän. Ja eläviä esikuvia ja malleja, joita seurata.
Uudesta testamentista saa väistämättä ajatuksen seurakunnasta dynaamisena liikkeenä, joka kasvoi huomattavan nopeasti. Mitä meidän seurakunniltamme siis nykyään puuttuu?
Onko meistä ja meidän seurakunnistamme tullut viime vuosina velttoja? Puuttuuko meiltä se dynaaminen ja läheinen suhde Jeesukseen, joka ensimmäisillä opetuslapsilla oli? LUOPUMUS on menossa. Ja sielunvihollinen antaa meidän velttoudellemme aploodit.
Viime vuoden syyskuussa tuli kuluneeksi 20 vuotta New Yorkin terrori-iskusta ja tornien romahduksesta. Muistan myös tapauksesta tehdyn tv-ohjelman, jossa yhtenä edustajana oli evankelista Billy Grahamin tytär. Ohjelmassa kysyttiin mm., missä Jumala oli silloin, kun torneihin hyökättiin? Miksi Jumala ei estänyt tuollaista hirmutekoa? - Billyn tytär vastasi näin: "Me olemme ajaneet Jumalan pois kaikesta elämäämme liittyvästä, päiväkodeista, kouluista ym. Kun sitten jotakin pahaa sattuu, me kysymme, missä Jumala oli ja miksi hän ei auttanut?" - Tämä sama vaikutus on menossa myös Suomessa. Jumala ja kaikki hengellisyys pyritään ajamaan pois meidänkin päiväkodeistamme ja kouluistamme ym. Muslimit eivät häpeä uskoaan ja rukouksiaan. Meidän hengellisyytemme on niin salaista, ettei siitä välttämättä tiedä edes oman perheemme jäsenet.
Ef 2:10 "Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut."
Jumalan suunnitelma on seurakunta, uskovien yhteys ja yhdessä toimiminen. Vuosia sitten luin eräästä amerikkalaisesta kirjasta seuraavan lauseen, joka voi kuvata meidän seurakuntamme tilaa: "Me olemme luoneet katsojakristillisyyden, jossa muutamat (yleensä srk:n työntekijät) toimivat ja tekevät. Vähitellen toiminta muuttuu niin, että toiset (seurakuntalaiset) vain katselevat ja viimeinen arvostelevat niitä muutamia, jotka tekevät." - Jumala tarkoitti, että jokainen hänen lapsensa voisi olla mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa. Kaikille on paikka ja tehtävä.
Erään amerikkalaisen kirkon ovi oli kiinni sunnuntaiaamuna. Ovessa oli lappu, jossa luki "Te olette jo tarpeeksi käyneet täällä. Menkää nyt ja tehkää se, mistä on ollut puhetta." - Siinäpä päivän saarna. Tarttis tehdä jotakin, totesi edesmennyt presidenttimme, Mauno Koivisto, aikanaan.
1 Piet 5:8 "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenet hän saisi niellä." - Sielunvihollinen tekee kaikkensa, jotta minä ja Sinä ja meidän seurakuntamme voisivat oikein huonosti ja olisivat ihan lamassa. Koska silloin meistä ei ole vaaraa kenellekään. Vihollinen yrittää katkaista kaikki ne ravintokanavat, joista saamme voimaa. Älä lue Raamattua, älä rukoile, älä käy seurakunnassa, älä osallistu mihinkään toimintaan, niin saat olla rauhassa. Olen kuullut paljon uutisia Afrikasta, miten kirkot ja seurakunnat kasvavat ja ihmisiä tulee uskoon. Meidän seurakuntamme puhisevat hengitysvaikeuksissa, kun väkeä ei juurikaan liiku kirkkoihimme. Pikemminkin päinvastoin.
Vanhassa tarussa kerrotaan, miten enkelit tulivat Jumalan luokse neuvotteluun. Enkelit olivat nähneet ihmisten toimintaa maan päällä ja heitä oli alkanut epäilyttää, ettei tästä evankeliointihommasta tule mitään. Siis he kysyivät Jumalalta: "Kait sinulla on joku toinen suunnitelma, jos tämä suunnitelma (näiden ihmisten kautta) ei onnistu?" Jumala vastasi: "Ei ole mitään muuta suunnitelmaa."
Nyt on meidän vuoromme. Nyt on minun vuoroni ja Sinun vuorosi. Olla Jumalan palveluksessa, niissä tehtävissä, jotka hän meille avaa ja antaa. - Moni pelkää lähteä liikkeelle uskovana, ettei vaan mene maine. Mitään sellaista (maine) ei kuitenkaan voi menettää, mitä ei ole olemassakaan.
ALKOn kassalla toiminut mies tuli uskoon. Monet vanhemmat uskovat kehottivat miestä heti lopettamaan tuon työnsä. Mies kyseli asiaa Jumalalta ja jäi kuitenkin vanhaan työnsä. Hän kertoi toisille, että nyt kun monet tietävät, että hän (uskova mies) on ALKOn kassalla, niin he ovat jättäneet tulematta koko kauppaan. - Tämän tarinan opetus on se, että meitä tarvitaan niin monenlaisissa tehtävissä. Jos kaikki olisimme puhujapöntössä, kuulijoita ei juurikaan olisi.
Asuin Heinolassa 25 vuotta. Siellä toimi saattohoitajana Sirkka Santapukki -niminen sairaanhoitaja. Hän on julkisuudessa kertonut, että hän ehti saattaa noin 150 potilasta kuoleman rajalle. Kaikkia näitä ihmisiä yhdisti yksi asia: Elämä jäi sittenkin elämättä. Olisi pitänyt olla rohkeampi ja ottaa haasteita ja riskejä.
Kuulin kerran vanhasta rovastista. Hän oli vuosikymmeniä palvellut seurakunnassa. Vasta päästyään eläkkeelle hän rohkaistui enemmän. Ja piti kuulemma elämänsä parhaat puheet silloin. - Mitä minulle pitäisi tapahtua, että rohkaistuisin? Onko ihmispelko pahin muuri edessäni? Jos tietäisin että minulla on viikko elinaikaa, rohkaistuisinko silloin olemaan rohkea? Vai annetaanko olla? Tämä oli nyt tässä, vai oliko sittenkään? Me tarvitaan myös toisia, jotta rohkaistuisimme yhdessä.
Tämän päivän kysymys on siis minulle/meille: Olenko minä ja olemmeko mekin vain osa-aikauskovia? Olemmeko uskossa vain pari tuntia viikossa? Uskommeko vain silloin, kun toiset uskovat yhdessä meidän kanssamme? Elänkö niinkuin maanalaisessa seurakunnassa niin ettei vaan kukaan tiedä?
Vähän ennen viimeistä ehtoollista ja Jeesuksen kuolemaa, opetuslapset kyselivät (keskenään), kuka heistä mahtoi olla suurin? Ehtoollisen jälkeen Jeesus antoi vastauksen kysymykseen. Hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhki niitä liinavaattella, jolla oli vyöttäytynyt. Jeesus kertoi, että hän antoi opetuslapsille esimerkin, jota he noudattaisivat. Suurin on se, joka palvelee. Entinen työtoverini, Hannu Päivänsalo, totesi vuosia sitten Heidäveden Kirkastusjuhlien puheessaan, että "Jumalalle on kyllä tarjolla paljon herroja (johtajia), mutta palvelijoita on paljon vähemmän." - Tuo ajatus jäi lähtemättömästi mieleeni. Tänäänkin palvelun paikkoja on paljon tarjolla. Ja alamme huomata, mikä siunaus noihin tehtäviin liittyy.
Olen kuullut, että Jeesus liikkuu siellä, missä Sinä asut. Siitä on kerrottu jopa Raamatussa. Matteuksen evankeliumin 25:31- kerrotaan asiasta näin:
"Kun ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.
Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: "Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni."
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: "Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Kuningas vastaa heille: "Totisesti; kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: "Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa."
Silloin nämäkin kysyvät: "Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?" Silloin hän vastaa heille: "Totisesti; kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Kaksi päivää sitten kuoli tätini (äitini viimeinen elossa ollut sisko) 94-vuotiaana. Hän oli yksi sukumme sankari, joka toimi mm. pikkulottana talvisodan aikana. Kotini lähellä on 1926 rakennettu Kaukolanharjun näkötorni. Tuolla näkötornissa oli ilmavalvonta. Tätini, silloin vain 15-vuotias, oli yksi päivystäjistä. Päivystys oli tornissa yötä päivää. Kun vihollisen koneista tuli havainto, siitä piti soittaa heti eteenpäin. Eräänä päivänä tornista nähtiin 111 venäläistä konetta matkalla Tamperetta pommittamaan. Kun oli talvi, ylhäällä pystyi olemaan vain tunnin kerrallaan. Sitten piti tulla alas lämmittelemään petroolilämmittimen lähelle. Ja toinen tyttö meni ylös torniin. Lämmittimestä tuli niin voimakas haju vaatteisiin, että päivystäjien piti kotiin mennessä riisua vaatteet pihalla. Alla oleva kuva on otettu siskoni syntymäpäivillä elokuussa. Tuossa hetkessä vielä sain kyselllä pikkulotan vaiheita tädiltäni. Itsenäisyydestämme on maksettu hinta.
Tänään rukoilen itselleni uutta rohkeutta olla Jeesuksen opetuslapsi. Ei osa-aikaisesti, vaan ihan kokonaan. Minun aikani on nyt. Tulee päivä, jolloin meidän aikamme täällä päättyy. - Rukoilen Sinullekin uutta rohkeutta.
Jos Sinulla on esirukousaiheita, joita haluat toistenkin muistavan, voit lähettää niitä esim. sähköpostilla: seppojkujala@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti