"Vaikka maailman kaikki valot sammuisivat, jää perusmajakka loistamaan. On olemassa yksi Jumala." (Henrik Ibsen)

Hyvä Ystäväni siellä jossakin!

 

Toivottavasti olet vielä hyvin tallella siellä? Olet kovin paljon ollut ajatuksissani ja rukouksissa myös. Viime päivinä olen lukenut vanhoja kirjeitäni. Sellaisia kirjeitä, joita lähetin runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana työni lähettäjille ympäri Suomen. Kaikki kirjeet ovat koneellani ja siksi niitä on välillä kiva selailla ja lukea näin jälkeenpäin. Monia muistoja tuli mieleeni matkan varrelta. Kirjeissä korostui muutama erityinen asia. Kaikki työssä tapahtunut (hyvä), on ollut Jumalan vaikutusta. Olen tarvinnut paljon rukousta ja esirukoilijoita, koska ilman niitä en olisi selvinnyt. Huomaan myös kirjoittaneeni tosi paljon läpikäymistäni sairauksista, koetuksista ja sisäisistä taisteluista. Vuodet eivät olleet välttämättä aina kevyitä.

 

En myös ihmettele yhtään, että olen ollut mukana monilla rukouspäivillä ja -kursseilla eri puolla maata. Asia on ollut läheinen, koska olen niin paljon tarvinnut toisten rukousta. Muistan entisen työtoverini, rovasti Jorma Kalajoen, jossakin tilanteessa kertoneen esirukoilijoiden merkityksestä. Hän totesi, että vaikeinta työstä lähtemisessä oli se, kun joutui jättämään tuon työn taustalla olevan lähettäjäjoukon, joka vuosikausia oli rukoillut hänen puolestaan. Tietoisuus toisten esirukouksista on valtava lahja.

Toisaalta uskon, että Jumala pitää meistä kyllä huolen joka tilanteessa. Ja Hän voi myös antaa meille rukoilijoita muistamaan meitä. 6.12.2019 itsenäisyyspäivänä kuoli lehtori Ulla-Christina Sjöman 93-vuotiaana. Hän oli vuosikymmeniä yksi Suomen tunnetuimmista esirukoilijoista. Rukouspyyntöjä tuli tuhansittain aina vanhuuteen asti. Ulla-Christina Sjöman tuli minulle tutuksi vuosikymmeniä sitten. Kun järjestin erilaisia rukouspäiviä ja -tapahtumia, kutsuin Ulla-Christinaakin muutamiin tapahtumiin. Lähetin hänelle aina kirjeen, jossa kerroin, minkälainen tapahtuma oli suunnitteilla ja milloin. Hän rukoili jokaisen saamansa kutsun puolesta ja Jumala vastasi hänelle selvästi, voiko hän mennä vai jättää menemättä.

 

Muistan kirjeitä, joissa sain vastaukseksi, että "Herra ei tällä kertaa lähetä minua sinne" tai "Herra lähettää minut sinne". - Arvaa, oliko jännittävää odottaa vastauskirjeitä? Kyllä  oli. Ja sitten, kun hän oli tulossa, oli myös todella jännittävää odottaa, mitä Jumala hänen sydämelleen oli antanut. Oli myös monia tilanteita omassa elämässäni ja työssäni, että kaipasin kuumeisesti jonkun luotettavan esirukoilijan rukousapua. Kun olin pyynnön lähettänyt, hän vastasi siihen joka kerran. Ja ilmoitti rukoilleensa aiheeni puolesta. Se tuntui tosi tosi hyvältä.

 

Monen vuoden aikana välitin myös esirukouspyyntöjä Etelä-Korean rukousvuorelle sähköpostilla. Kun sain itse paljon rukouspyyntöjä muistettavaksi, usein tiesin, mikä pyyntö pitäisi lähettää myös toisten rukoiltavaksi. Ja monia ihmeitä tapahtui. Usein vähän sen jälkeen, kun pyyntö oli viety rukousvuorelle satojen esirukoilijoiden rukoiltavaksi, rukouspyyntöihin tuli vastaus/vastauksia. Toisaalta se hyvin kuvaa rukousta itseäänkin. Me vain välitämme aiheitamme Jumalalle yksin tai yhdessä toisten kanssa. Ulla-Christina kirjoitti myös useita kirjoja. Lainaan yhdestä hänen kirjastaan seuraavan tapauksen.   

 

"Jeesus on nähty Intiassa

Muuan erittäin tavallinen työmies matkusti Intiaan. Hän tuli erääseen satamakaupunkiin, joka oli likainen ja hyvin köyhä. Asiaan kuuluvasti hän osasi vain tavallista suomea - ja siitäkin vain määrättyä murretta. Mutta hän oli Jeesuksen opetuslapsi tuossa satamakaupungissa. Hän purki ja lastasi laivoja ja uurasti aamusta iltaan muitten kera. Kaikki ansionsa hän jakoi kanssaihmistensä kanssa. Jos joku sairastui, hän yritti tehdä tämän työt tämän puolesta ja auttaa perhettäkin. Kaikkihan näkivät, ettei hän ollut intialainen, mutta vähitellen he hyväksyivät hänet. Hän oli yksi heistä, koska hän asui heidän joukossaan ja jakoi heidän jokapäiväisen elämänsä.

 

Sitten muutamana päivänä hän jatkoi matkaansa, eikä kukaan tiennyt, minne hän oli mennyt. Mutta satamatyöläisten ja heidän perheittensä joukossa alkoi ilmetä vaikutusta hänen elämästään. Kului melko pitkä aika ja seudulle syntyi lähetysasema. Muuan lähetyssaarnaaja tuli ja alkoi saarnata Kristuksesta. Hän kokosi ihmiset parakkiin, missä hän luki Jumalan Sanaa ja selitti, millainen Jeesus oli. Että Hän rakasti kaikkia, jakoi lähimmäisilleen omastaan, oli sairaitten ystävä ja murheellisten lohduttaja. Saarnaaja ei päässyt pitemmälle, sillä kaikki alkoivat huutaa: "Me tunnemme hänet, me tunnemme hänet, hän oli täällä muutamia kuukausia sitten." Lähetyssaarnaaja kauhistui: "Ei, ei", hän sanoi. "Jeesus eli 2000 vuotta sitten, olette erehtyneet." Mutta he eivät olleet erehtyneet. Lähetyssaarnaaja sai peruuttaa sanansa, sillä tiesiväthän nämä toki, kuka heidän joukossaan oli elänyt: Jeesus."

 

Kansan Raamattuseuran nykyinen toiminnanjohtaja, Ulla Saunaluoma, oli monta vuotta sitten puhumassa Heinolassa seurakuntatapahtumassa. Ulla kertoi elävästi siitä, miten Jumala oli hänelle vastannut ja puhunut. Ullan äiti oli menossa rutiinileikkaukseen (vatsa). Mitään ongelmia ei ollut näkyvissä, vaan kaikki piti olla selvää. Ulla soitti sairaalaan Oronmyllyltä, jossa oli työmatkalla. Sairaalasta annettiin tieto, että leikkaus on pitkittynyt (syytä ei kerrottu). Ulla kertoi, miten häneen iski valtava pelko ja hätä siitä, miten äidin käy. Ulla meni yksin metsään ja huusi siellä tuskaansa Jumalalle, että hän lopettaa kaikki työt eikä enää jaksa uskoa mihinkään, jos äiti tähän nyt kuolee! Hätä oli suuri. Mutta kuinka ollakaan, leikkauksen jälkeen tuli tieto, että tuon normaalileikkauksen yhteydessä lääkäri huomasi ylimääräisen kasvaimen, joka samassa yhteydessä poistettiin! Jumala oli ollut kaikessa koko ajan mukana. Hän antoi lääkärin löytää vaivan, joka myöhemmin olisi aiheuttanut paljon suurempia ongelmia. Jumala vastasi rukoukseen, mutta antoi vielä enemmän!

 

En yhtään tiedä, minkälainen elämäntilanteesi on, mutta haluan rohkaista Sinua luottamaan Häneen. Vaikka et juuri tällä hetkellä pystyisikään uskomaan Jumalan mahdollisuuksiin, olet silti Hänen käsissään. Silloinkin, kun Ulla huusi metsässä Jumalalle epätoivoaan, Jumalalla oli homma hallinnassaan.  Voisitko Sinä uskoa, että Sinunkin koko elämäsi on Hänen hallinnassaan? Sinä tulet selviämään Hänen avullaan!!

 

Virren 525 sanoma rohkaisee meitä jatkamaan matkaa, vaikka emme tulevaisuuttamme tunne emmekä tiedä. "Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä, uskollinen olemaan. Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä, Jumala. Rukouksen hiljaisuuteen, valoon Kirjan avatun, lähellesi Vapahtaja, kutsut kesken taistelun."

 

Ulla-Christina Sjömanin matka on päättynyt ja usko on muuttunut näkemiseen. Kaikki esirukoukset on nyt rukoiltu ja hän saa Taivaan kodissa keskittyä pelkästään kiitosrukouksiin ja Jeesuksen hyvyyden ylistämiseen. Muistaakseni Paavali kirjoittaa jossakin, että niiden osa on parempi, jotka ovat jo perille päässeet. Me jatkamme täällä vielä niin kauan, kunnes Jumala meidät kutsuu kotiin.

"Tuota, olisiko yhtään enkeliä vapaana? Vai ovatko kaikki jo liikkeellä? Ei, ei kysymyksessä ole hätätapaus. On vain niin harmaa aamu ja olen valvonut yöllä pää täynnä sekavia ajatuksia. Tuntuu, etten herää lainkaan, kättä tuskin jaksan nostaa. Mieli on niin maassa, että myyrän kolotkaan eivät niin syvälle yllä. Olen väsynyt, kyllästynyt ja masentunut. Tiedän toki, että pitäisi ryhdistäytyä ja lähteä liikkeelle. Mutta.. minä en jaksa. Siksi rohkenen pyytää yhtä enkeliä, kaikkein pienintä edes. - Antaisitko hänelle mukaan kirjeen, Isä. Sellaisen viestin, että sinä rakastat minua juuri näin uupuneena, yksinäisenä, masentuneena ja elämäni sotkeneena. Isä, jospa siinä rakkaudessa pystyisin lepäämään ja vielä nousemaan.."

 

Edellä oli erään ihmisen sydämen rukous. Aihe on selvä. Kun ei enää jaksa. Tehdä, uskoa eikä rukoillakaan. Tuollainen rukous voisi ihan hyvin olla meidänkin rukouksemme aamulla. Suurin lohdutus tulisi, kun pystyisi uskomaan, että on Jumalalle edelleen rakas. Tilanteesta ja voimattomuudesta huolimatta. Danielin kirjan 9. luvussa jakeet 21-23 ovat vastausta meille: "Ja iltauhrin aikaan, minun vielä rukoillessani, saapui luokseni nopeasti lentäen se mies, Gabriel, ja sanoi: "Heti, kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua." 

 

Jörg Zink on saksalainen pappi ja kirjailija, joka on kirjoittanut lukuisia, suomeksikin käännettyjä kirjoja. Yksi niistä on "Sinua ajatellen". Kirjoitan tuosta kirjasta Sinulle muutamia otteita rohkaisuksi:

 

"Islannin takana, pohjoisessa meressä, näin sen kiiltävän meren yllä, valkean lokin, kohti yksinäistä kallioluotoa. Se osaa lentää! Sillä on siivet. Kun ajattelen sinua, pääsen luoksesi vain ajatusteni ja sydämeni siivin. Mutta monesti minut valtaa kummallinen toive. Aivan hassu, tiedän sen. Tahtoisin tehdä jotain, minkä aistisit siellä kaukana, tahtoisin sanoa sanan, joka todella yltäisi korvaasi saakka. Tahtoisin olla vähän niin kuin enkeli. Enkeli, joka saapuu luoksesi yli maiden ja merien yhdellä siiveniskulla.

 

Tahtoisin olla enkeli. En siksi että saisin kultaiset siivet. Oikea enkeli ei sellaisia tarvitse. Vaan siksi, että minulla olisi voimia sinua varten, lohduttaakseni sinua niin kuin enkeli, tai parantaakseni, ollakseni tukenasi aina kun sitä tarvitset, nyt ja huomenna. Kun ajattelen sinua täältä kaukaa, tahtoisin olla enkeli.

 

Luulen, että me kaikki olemme välistä kuin synkässä vankityrmässä. Kun sitten sinullekin käy kuin Pietarille, minä tahtoisin olla se enkeli, joka avaa oven. - AINA on olemassa jokin ovi. Synkimmässäkin sielussa. Ja milloin et itse sitä huomaa, silloin tulee enkeli, koskettaa seinää, avaa oven ja näyttää sinulle ulospääsytien uuden päivän valoon ja vapauteen.  Evankeliumi kertoo, että vangitun ystävät olivat etäältä ympäröineet häntä ajatuksillaan, hartaalla toivollaan ja rukouksellaan. Yksinäisessä sellissään hän oli ollut näkymättömän piirin ympäröimä.

 

Ehkä enkeli on olento, joka koostuu rukouksesta - sellainen enkeli haluaisin olla. - Hän voi laskeutua aivan huomaamatta. Aivan huomaamattomasti haluaisin olla hyvä ajatus, joka virkistää sinut henkiin niin kuin valoisa, ystävällinen välähdys, niin kuin enkelin läheisyys. Ellet tosissasi halua uskoa, että minulla on enkelin voima ja valo   - enhän minä usko sitä itsekään - niin toivon, että aina pysyisit Hänessä, joka on enemmän kuin maailman kaikki enkelit. Mutta niin kuin enkelinkin voi kokea vain, jos häntä todella alkaa tarkata, samoin on myös Jumalalle avattava sekä silmät että korvat. Samalla huomaat, kuinka suureksi maailma kasvaa, kuinka paljon siinä on valoa. Ehkä voit silloin sanoa:

 

"Elä minussa pyhä Jumala. En halua muuta kuin olla ja elää sinun kauttasi. Haluan antaa haltuusi kaiken. Haluan aueta sinua kohti. Vaikuta sinä minussa niin, että olet elämäni. Ympäröi minut niin, että olet maailmani. Tunge lävitseni niin, että etten itse ole tärkeä, vaan sinä yksin olet minussa kaikki."

 

"Yksi asia meidän on tiedettävä: Maailmamme ei ole vankila. Se on avoin, ja kaiken aikaa liikkuu voimia Jumalasta päin meitä kohti. Nämä voimat meidän on ohjattava toisillemme. Sitä me tarkoitamme, kun puhumme siunaamisesta. "Minä tahdon siunata sinua, ja sinä olet oleva siunauksena," sanoo Jumala. Tahdon antaa sinulle voiman, jota tarvitset, ja sinun on annettava se eteenpäin, ja samalla tulet itse onnelliseksi." 

 

Edellä kirjoittamani Zinkin ajatukset välittävät minusta jotakin sellaista rohkaisua, jota me tarvitsemme. Rukous on meille lahja ja siunaamalla läheisiämme voimme auttaa heitä kohtaamaan Jumalalta tulevaa hyvää ja huolenpitoa.

 

Tuomas Akvinolainen oli yksi teologian historian suurista. Vaikka hänellä oli paljon tietoa, hänellä oli elämänsä loppupuolella sellainen kokemus Jumalasta, että se sai hänet sisäisesti vakuuttuneena jättämään kesken suuren teoksensa Summa Theologica. Kun häntä kehotettiin viemään työ loppuun, hän vastasi: "Synnytystuskani ovat päättyneet. Kaikki, mitä olen kirjoittanut, on vain olkia verrattuna siihen, mitä minulle on näytetty." Tuomas oli enemmän kuin tiedemies. Hän oli ihminen, joka rakasti Jumalaa! Hänen omista sanoistaan saamme välähdyksen tästä intohimosta.

 

"Hyvä Jumala on se meidät vastustamattomalla voimalla puoleensa tempaava olento, jonka voi torjua vain silloin, kun häntä ei näe; hän on loputon houkutus, ihmisen hillittömintäkin kaipausta suurempi, vangitseva rakkaus, joka repii sydämen ihmisen rinnasta. Jumalallisen hyvyyden kohdattuaan ihmisen sydän syttyy roihuun ja hänen koko elämänsä alkaa soihtuna palaa. Sellaisen hyvyyden kutsun valtaamalle ihmiselle mikään matka ei ole liian pitkä, ei mikään vaara liian suuri, ei mikään este liian työläs; siinä on voimaa, rohkeutta, uskallusta ihmisistä heikoimmallekin, sillä tämän hyvyyden saadessaan ei menetä mitään, mutta sen menetys merkitsee kaiken katkeraa menettämistä." Akvinolainen osoittaa meille, mitä saattaa tapahtua, kun ihminen rakastuu Jumalaan.
 
Tämänkertaisen tekstini alussa on kuva kotikylän läpi kulkevasta joesta. Tällä hetkellä vettä on niin paljon, etten ole yli kuudenkymmenen vuoden aikana tuollaista vesimäärää nähnyt. Kuva on otettu kävelysillalta, minkä paikalla vuoteen 1960 asti oli maantiesilta. Siltaa pitkin on Hämeen Härkätietä kulkenut valtava määrä ihmisiä, Ruotsin ja Venäjän armeijan sotilaita, pakolaisia, nälkäisiä ym.
 

Luin hiljan hyvin mielenkiintoisen ajatelman. Voisiko tuo teksti olla meitä varten

 

"Se, että odottaa asioiden muuttuvan tekemättä mitään, on oikeastaan sama kuin istuisi lentokentällä odottamassa laivaa."

 

Viime syksynä aloitin Hengellisen ohjauksen koulutuksen, joka kestää helmikuuhun 2021 asti. Koulutuksen tarkoitus on kehittyä hengelliseksi auttajaksi/ohjaajaksi niille, jotka haluavat kasvaa uskossaan ja jakaa noita tuntojaan jonkun luotetun ihmisen kanssa. Koska Teitä blogini lukijoita on lähellä ja kaukana, voisiko yksi mahdollisuus Sinulle olla kirjoittaa hengellisestä matkastasi sähköpostin välityksellä minulle? Sähköpostiviestitys voi kestää esim. muutaman kuukauden tai pidemmän ajan. Jos kirjoitat, saat olla vakuuttunut, että jakamasi asiat jäävät vain meidän tietoomme. Myöskin, jos Sinulla on esirukousaiheita, joita haluaisit jakaa, nekin voit lähettää minulle sähköpostilla. Eli tämä on avoin tarjous Sinulle. Ei mitään pakkoa, eikä paineita. En ole mikään ihmeiden tekijä. Kenties kuuntelija tekstien välityksellä.

 

Rukoilen Sinun puolestasi siellä jossakin. Palaillaan asiaan taas pian.

 

Tässä sähköpostiosoitteeni: seppoweb54@gmail.com