"Mitäpä, jos Sinä rukoilisit"

Hei Ystävä siellä kaukana! Toivottavasti olet jaksellut hyvin? Olen muistanut Sinua usein. Ja rukoillut, että Jumala Sinua siunaisi. Tämä yhteytemme on yksi Jumalan lahja. Yhteys voi toimia vain jos Pyhä Henki sen siunaa. On siis hyvä rukoilla toistemme puolesta. En tiedä, miten Jumala on Sinua siellä auttanut, mutta tiedän, että hän on sen tehnyt.

 

Olen myös tuntenut, miten Jumala on auttanut minua täällä "toisessa päässä". Tiedän ja tunnen, että rukoiltu on. Siitä kiitämme Jumalaa. Yksi rukousvastaus minulle oli tämän kuun alussa ollut hengellisen ohjauksen koulutus. En ole moneen vuoteen ollut yhdessäkään hengellisessä koulutuksessa. Nyt alkanut koulutus kestää helmikuuhun 2021. Ensi vuonna on kaksi yksittäistä koulutuspäivää ja helmikuussa 2021 on vähän pidempi jakso jälleen. Tässä väliaikoina kokoontuu kolmen hengen ryhmiä harjoittelemaan ja jakamaan hengellisiä löytöjä. Muutakin toimintaa toki on.
 



Minulla oli koulutusta alkaessamme tunne, että tästä alkaa hengellisessä elämässäni uusi vaihe. Täytin kesällä 65 vuotta. Edessä oleva vaihe liittyy varmasti koko loppuelämääni. Jumala yksin tietää, mitä on oven takana. Hartain toiveeni ja rukoukseni on, että voisin kulkea Jumalan johdatuksessa.

 

Muistan, kun täytin 50 vuotta. Eräs työni lähettäjä Hämeenkyröstä lahjoitti minulle lahjaksi viikonlopun kestävän retriitin. Tuo retriitti oli hyvin merkittävä, koska muistan sen vieläkin. Retriitin teki haasteelliseksi olla hiljaa koko viikonloppu. Kun on tottunut puhumaan tai kuuntelemaan toisten puheita, oli hyvä olla hiljaa Jumalan ääntä kuunnellen. Hiljaisuus voi alussa olla myös ahdistavaa, kun omat ajatukset ja äänet täyttävät mielen. Muutama viikko sitten olleessa koulutuksessa olimme suuren osan ajasta hiljaa. Paitsi yhteislaulut ja messujen vuorosanat. Neljä kouluttajaa piti huolen siitä, että meille jaettiin paljon uusia ajatuksia hiljaisuudesta ja rukouksesta. Harvoin olen saanut niin paljon uutta kuin sain nyt.

 

Kun suostuu olemaan hiljaa, voi hengellisestä maailmastakin löytää jotakin ihan uutta. Rukoillessa on hyvä miettiä, kuka puhuu ja kuka kuuntelee? Vuosia sitten muistan jonkun kertoneen rukouksensa olevan kuin kaukopuhelu. Soitan kolikkoautomaatista ja kerron nopeasti omat aiheeni (= pyyntöni) ja sitten pitääkin jo lopettaa, kun kolikot ovat lopussa. Emme ehdi kuunnella, onko linjan toisessa päässä olevalla jotakin asiaa. Nykyään puhelinautomaatteja tai puhelinkoppeja ei juuri ole. Silti rukouksemme voivat muistuttaa noita kaukopuheluja.

 

Meilläkin voi olla ystäviä/tuttavia/sukulaisia, jotka soittavat meille silloin tällöin. He puhuvat koko ajan ja emme juuri pysty keskusteluun osallistumaan. Kun puhelu päättyy, soittaja toteaa, että olipa kiva taas jutella pitkästä aikaa!? Soittajalle puhelu oli varmasti kiva, mutta me emme ehtineet sanoa mitään. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi ehkä turhautuminen. - Mehän emme koskaan puhelimessa ole noin puheliaita?

 

Muistan erään papin kertoman jutun työuransa alusta. Pappi oli ensimmäisessä työpaikassaan seurakunnassa. Erään ison talon emäntä oli varannut seurakunnan virastosta keskusteluajan papille. Nuori pappi oli "kauhuissaan", koska ei tiennyt, miten tilanteessa pitäisi toimia. Neuvoa kysyttiin kirkkoherraltakin, joka vain totesi, että tärkeintä on kuunnella. Kun sitten tuo emäntä tuli virastoon, hän puhui koko ajan. Pappi ei ehtinyt sanoa oikein mitään. Tunti kului nopeasti. Emäntä kiitti pappia ja lähti kotiin. Vuoden päästä nuori pappi tapasi tuon emännän kylillä. Emäntä kiitti pappia. Hän kertoi, että tuolla keskustelulla oli ollut hänelle tosi iso merkitys. Hän löysi sen ratkaisun, mikä hänen täytyi tehdä. Pappi totesi hämmästyneenä,  että eihän hän ollut sanonut tuossa tilanteessa oikein mitään. Emäntä totesi, että sillä oli merkitys, että pappi kuunteli häntä keskittyneesti. Hän tuli kuulluksi.

 

Monet entiset ja nykyiset ammattipuhujat ja vuosikaudet uskossa olleet ovat ottaneet itselleen hengellisen ohjaajan roolin. Pyytäen tai pyytämättä kerrotaan toisille, mikä vaihe heidän elämässään ja uskossaan on menossa. Tämän lisäksi kerrotaan vielä, mikä Jumalan suunnitelma on jatkossa tuolle lähimmäisellemme. Näin sitä on tehty lukemattomia virheitä. Kuvitellaan, että ollaan vahvoja uskossa, mutta totuus on usein vähän toisenlainen. Kun aikanaan mentiin armeijaan alokkaaksi, monet armeijan käyneet antoivat ohjeeksi mm. seuraavan: "Tee vain se, mitä sinun käsketään tehdä. Älä ajattele itse mitään." - Tuolla neuvolla alokasaika sujui hyvin. Hengellisessä elämässä asiat eivät suju ihan noin.

 

Hengellisen ohjaajan suurin haaste lienee hiljaa oleminen. Eräs kouluttajamme kertoi meille, miten tuskallisen rankkaa hänelle oli alussa ollut opetella olemaan hiljaa ja kuuntelemaan toista ihmistä sanomatta mitään. Näin syvällä meissä on tarve itse toimia eikä antaa tilaa Jumalalle. Olemme vuosien aikana kuulleet monia esityksiä ja luentoja siitä, miten Jumala toimii ja miten esim. evankelioimistyötä pitää tehdä. Varmaankin Jumalakin hämmästelee, miten "paljon" me vakuutamme tietävämme. Jossakin optikkoliikkeen mainoksessa luki: "Käynti optikolla voisi auttaa." Huomaan oletetussa vahvuudessani ja hengellisyydessäni olevani enemmän Jumalan tiellä kuin hänen käytössään. Kasvunvaraa hengellisyydessäni tuntuu olevan entistä enemmän.

Richard Rohr on amerikkalainen fransiskaanipappi ja kirjailija. Seuraavassa lainaan hänen tekstiään kirjasta "Muutos alkaa meistä"

"Kolmenkymmenen vuoden pappisuran aikana tapaamani pahat ihmiset ovat aina ehdottoman varmoja siitä, että ovat oikeassa. He eivät kärsi minkäänlaisesta itse-epäilystä. He ovat varmoja siitä, että heillä on hallussaan koko totuus. Mutta onneksi minua on siunattu sillä, että olen saanut tavata myös paljon pyhiä ihmisiä. Pyhän ihmisen kohtaamisessa on ihan toisenlainen aromi, toisenlainen energia, maku ja tuoksu. He haluavat toteuttaa Jumalan tahdon ja olla Jumalalle mieliksi. Mutta aivan kuten Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla: "En tiedä, olenko milloinkaan toteuttanut tahtoasi, tiedän vain, että haluan toteuttaa tahtosi. En ole varma, teenkö Sinulle mieliksi. Tiedän vain, että haluan tehdä Sinulle mieliksi." Juuri tämä halu on Jumalan lahja. Ihmisessä olemisena ei ole paljonkaan ylpeilemistä.




 Jeesuksella on ongelmia vain niiden kanssa, jotka eivät pidä itseään syntisinä

Jeesus oli nähdäkseni tarkoittanut kristinuskon vähemmistön uskonnoksi, ja sitä se tulee aina olemaankin. Hän ei jakanut maailmaa niihin, joita Jumala rakastaa ja niihin, joita Jumala ei rakasta. Jeesus oli keräämässä pientä joukkoa, joka olisi Jumalalle käyttökelpoinen - joka pitäisi koko maailman poissa väkivaltaiselta itsetuhon tieltä. Jeesus rakastaa meitä kaikkia ja vetää meitä Jumalan puoleen. Tai kuten Johannes asian ilmaisi: "kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset" Se on aivan eri asia kuin pelastettujen ja muita ylempien ihmisten heimon luominen. 

 

Kristillinen toivo on eri asia kuin optimismi. Optimismi on luonteen hyve ja ihana luonteen lahja, jonka myötä asiat menevät hyvin ja jonka turvin ihminen ajattelee, että huominen on parempi kuin tämä päivä. Kristillisellä toivolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko huominen parempi kuin tämä päivä. Morsian on läsnä ja se on riittävä syy olla perin juurin onnellinen, vaikka kaikki muu hajoaisi pirstaleiksi. Jeesus sanoo, että vaikka vain yksi sinapinsiemen versoisi kukkia, tai löytyisi yksi kolikko tai kadonnut lammas, siinä on tarpeeksi syytä suureen juhlaan Pienikin merkki Jumalasta on merkki Jumalasta - ja sen myötä mielekkyyden, merkityksen ja ilon merkki. Pienikin Jumalan hipaisu vie pitkälle.

 

Esimerkkinä Franciscus Assisilainen

Eräänä päivänä, kun Franciscus oli palaamassa metsästä rukoilemasta, Veli Masseo tuli tapaamaan häntä metsän laitaan ja sanoi puoliksi vitsaillen: "Miksi sinun perässä? Miksi sinun perässä? Miksi sinun perässä? Miksi koko maailma näyttää juoksevan sinun perässäsi ja kaikki näyttävät haluavan nähdä sinut, kuunnella sinua ja seurata sinua? Sinä et ole komea mies. Et ole erityisen oppinut, etkä viisas. Et ole jalosukuinen. Miksi koko maailma juoksee sinun perässäsi?

 

Väkevän hengen vallassa Franciscus kääntyi Veli Masseon puoleen ja sanoi: ".. olen saanut tämän Jumalan pyhiltä silmiltä, jotka näkevät hyvän ja pahan kaikkialla. Nuo siunatut ja pyhät silmät eivät ole löytäneet syntisten joukosta ketään kehnompaa ja riittämättömämpää kuin minä. Niinpä Jumala ei löytänyt loistavaan työhönsä yhtään mitättömämpää olentoa kuin minut, ja siksi hän valitsi minut. Sillä Jumala on valinnut maailman järjettömät vetääkseen häpeään viisaat, ja Jumala on valinnut maailman matalimmat ja halveksitut mitätöidäkseen jalot, suuret ja vahvat." (Pyhän Franciscuksen kukkaset)

 

Kun suurin osa kirkosta ei ole ottanut Jeesuksen opetusta ja Franciscuksen esimerkkiä vakavasti, olemme tilanteessa, jossa monet eivät ota kristittyjä vakavasti. Ihmiset saattavat sanoa: "Te kristityt puhutte mielellänne uudesta elämästä, mutta historia osoittaa, että pelkäätte elää toisin - vastuullisella, välittävällä ja rauhaa rakentavalla tavalla."

 

Pyhälle Franciscukselle omistautuminen osoittautui paljon helpommaksi kuin hänen jäljittelemisensä. Tämä näyttää olevan uskonnon ikuinen kiusaus: ihmiset palvovat mieluummin kuin seuraavat. Jeesus kuitenkin sanoi "seuratkaa minua", ei "palvokaa minua".

 

Yksinkertaisimmillaan ja vaikeimmillaan Franciscuksen viesti kiteytyy siihen, että voimme muuttaa maailmaa vain muuttumalla itse. Voimme antaa vain itsemme. Voimme tarjota muille vain sen, mitä Jumala on tehnyt meissä. Meillä ei ole mietittyjä vastauksia annettavanamme. Meidän itsemme on oltava vastaus. 

 

Tanskalaisen kuvanveistäjä Bertel Thorvaldsenin (1770-1844) tekemä Kristus-patsas on yksi maailman tunnetuimmista. Patsaasta on tehty lukuisia pienoiskopioita jälkeenpäin. Kerrotaan, että kun Thorvaldsen oli saanut kipsisen patsaan valmiiksi, hän laittoi lakanan patsaan päälle suojaksi ja lähti kotiin nukkumaan. Kun hän seuraavana päivänä palasi takaisin, hän huomasi, että patsaan ylöspäin ojennetut kädet olivat laskeutuneet yön aikana kuvan mukaiseen siunaus-asentoon. Ja niin taiteilija jätti patsaan silleen.

 

Vuosittain suuri joukko turisteja käy Kööpenhaminassa sijaitsevassa Vor Frue Kirke -kirkossa Kristus-patsasta ja muita Thorvaldsenin tekemiä patsaita katsomassa. Kerran eräs mies oli tullut patsaan eteen ja kysyi suntiolta, mitä erityistä tuossa patsaassa on? Suntio kehotti miestä polvistumaan Kristuksen eteen. Näkökulma muuttuu ja voimme aavistaa, mitä Jumalan rakkaus on.

 

Kuvittele itsesi Jeesuksen, Vapahtajasi eteen polvistuneena. Hän sanoo Sinulle näin: "Minä siunaan sinua ja varjelen sinua. Minä valistan sinulle kasvoni ja olen sinulle armollinen. Minä käännän kasvoni sinun puoleesi ja annan sinulle rauhan."