Tulin just lääkäristä. Leikkaukseen pitää mennä. Käsileikkaukseen. Käsikirurgin hoidettavaksi. Marraskuun lopulla raivasin risuja. Ja kaaduin. Satutin käteni.
Nivel on poikki keskeltä kämmentä. Röntgenissä ei näkynyt mitään, mutta magneettikuvassa näkyi. Monenlaista. Mutta tärkein löytö oli tuon katkennut nivel, joka pitää korjata.
Muistan vuosia sitten, kun kaaduin liukkaalla. Nyrjäytin nilkkani ja jouduin käyttämään kyynärsauvoja jonkun aikaa. Eräs vanhempi uskova mies sanoi minulle: "Ei tätä (kaatumista) saa nyt hengellistää." En tiedä, olinko/olenko sellainen uskova ihminen, että hengellistän kaiken? Viime ajat olen kaivannut enemmän hengellistä. Enemmän rukousta. Enemmän yhteyttä toisten uskovien kanssa. Rukous on aina ollut minulle tärkeää. Hengellinen maasto tällä hetkellä on vähän karua. Kun sielu ja sydän kaipaa, sekin on tietääkseni lahjaa. Ei ansiota.
Olen surrut sitä, että kotiseurakunnassani käy melko vähän väkeä. Kirjoilla on väkeä tuhansia, mutta koolle kerääntyy muutama kymmenen korkeintaan. Eilen kuuntelin Uuras Saarnivaaran kauan sitten pitämää saarnaa. Saarnivaara sanoi, että lopun ajat ja luopumus näkyy siinä, että kirkon penkit ovat tyhjät. Ei enää tarvita eikä kaivata Jumalaa.
Onneksi Jumala pitää huolen lapsistaan. Aina. Hän lähettää apua ja rohkaisua. Joskus yllättävienkin kanavien kautta. Jostakin löytyi Elina Salmisen teksti, joka puhutteli. Elina on minulle uusi tuttavuus kirjoittajana. Netistä löytyi tietoa, että hän on kirjoittanut jo neljä kirjaa. Tilasimme vaimon kanssa ne kaikki. Maksoivat vain 66 euroa yhteensä. Kaksi kirjoista olen jo lukenut. Toiset kaksi vielä odottavat. Jaan tässä Sinulle muutaman Elinan tekstin.
Pienten alkujen päivä
Kuinka pienestä kaikki voikaan alkaa
yhdestä mitättömästä sanasta
huolimattomasta hymystä
viivyttelevästä katseesta
tai hihan hipaisusta
joka tuskin edes tuntuu
ja nuo lyhyet hetket
voivat huomaamatta päätyä
suuruuden tielle
kasvaa mahtaviksikin
siksi älä koskaan
halveksi vähäistä tai heikkoa
älä pidä yhtä askelta
liian lyhyenä tai jätä
tavallista tekemättä
sillä ehkä juuri tänään
arjessa asteleekin
pienten alkujen päivä
Jos Sinäkin tällä hetkellä asut karussa ja kuivassa maassa hengellisesti, saat olla vakuuttunut, että Sinun Herrasi on kuitenkin siellä, missä Sinä olet. Hänen läsnäolonsa ei ole kiinni siitä, miltä Sinusta tuntuu. Sanan lupauksen mukaan hän on siellä, missä hänen lapsensa ovat. "Katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä Herra, et täysin tunne ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.." Herra ei ole niin kuin kotisairaanhoitaja, joka käy luonasi pari kertaa viikossa 10-15 minuuttia/käynti. Hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä, jotka häneen uskomme.
Tuntuu turhalta
Joinakin päivinä kaikki muu tuntuu turhalta paitsi Sinä
tuntuu turhalta nousta ylös
pedata sänky pestä tukka
kiirehtiä ja sitten odottaa
auringon valumista metsän taakse
aloittaakseen kohta
kaiken saman alusta
joinakin päivinä sen turhuuden
oikein todella tuntee
tuulen tavoittelun humina
kuuluu korvissa eikä mikään
näkyvä näytä merkitsevän mitään
mutta silloinkin
sellaisinakin päivinä
olet kuitenkin Sinä
ja vaikka vain hiljaa
et koskaan turha
Kun on pian elänyt 65 vuotta, suurin osa elämää on takana. Paljon ajattelen sitä, mikä on takanapäin. Paljon ajattelen myös sitä, mitä kenties on edessäpäin. Yksin Jumala tietää, mitä tuolla mutkan ja mäen takana on. Varmasti parempi niin. Mutta tärkeintä on tietää, että Hän on kanssani tänään tässä ja nyt. Ja myös huomenna, kun uusi päivä koittaa. Kun vuosia sitten pidin rukouskursseja, upeinta oli nähdä, mitä Jumala teki kursseilla olleiden ihmisten elämässä ja hengellisyydessä. Olin vain paikalla todistamassa, mitä Jumala teki.
Joskus 2000-luvun alkupuolella oli kurssi Porissa Teljän kirkossa. Koolla oli noin viisikymmentä maallikkoa rukousavustajaa. Yksi illan aiheista oli rukous sairaiden puolesta ja öljyllä voitelu. Kysyin, oliko kirkossa joku sairas, joka haluaisi, että hänen puolestaan rukoillaan. Eräs vanha rouva tuli kirkon eteen rukoiltavaksi. Hain tuolin, jossa nainen sai rauhassa istua. Kerroin, mitä öljyllä voitelussa tapahtuu. Sitten piirsin ristin merkin naisen otsaan ja rukoilimme (minä + 50 paikalla olijaa) yhdessä. Ja ilta jatkui.
Kun sitten puoli vuotta oli tuosta illasta kulunut, olin jälleen Porissa jatkamassa rukouskoulutusta. Se kesti päivän seurakunnan kurssikeskuksessa. Päivä oli juuri päättymässä. Eräs vanhempi nainen nosti kätensä ja kysyi, voisiko hän käyttää pienen puheenvuoron. Se sopi tietysti. Nainen kertoi, että hän on "se nainen" sieltä Teljän kirkosta, joka voideltiin öljyllä ja jonka puolesta rukoiltiin. Hän kertoi, että muutama päivä aiemmin hän oli vasta tajunnut, että se pitkällinen vaiva/kipu, jonka puolesta rukoilimme, oli häipynyt totaalisesti. Jumala oli vastannut. Paikalla ollut nuori naispappi oli hämmästynyt. Hän ajatteli ääneen: "kun tuo tauti/vaiva on nyt jo puoli vuotta ollut poissa, kai me voimme todeta, että nainen on parantunut." Juuri niin oli käynyt.
Minulla on jo pidemmän aikaa ollut vahva tunne, että vielä tänäänkin Jumala haluaa/haluaisi parantaa meidän sairauksiamme ja auttaa meitä. MUTTA kun meillä(päin) ei juuri ole tapana rukoilla sairaiden puolesta. Emme edes me uskovat usko, että Jumala voi vieläkin parantaa. Jonkun vaikeasti sairaan läheisen puolesta me voimme iltarukouksessa rukoilla, kun pelkäämme, että hän kuolee. Mutta muuten emme juuri tuo esiin rukouksen mahdollisuutta.
Raamatussa sanotaan: "Teillä ei ole, koska te ette ano.." Näen Googlen tilastoista ne maat, joissa blogiani luetaan, mutta en mitään sen tarkempaa. Meitä on ilokseni eri puolilla maapalloa. Raamatussa on sana, että jos kaksi meistä yhdessä sopien anoo jotakin Isältä, joka on Taivaassa, sen he saavat. Voitaisiinko me kaksi anoa, että Jumalan Pyhä Henki antaisi meille uuden rohkeuden? Että alkaisimme rukoilla enemmän. Ja kun lähellemme johdatetaan joku sairas, kärsivä, apua tarvitseva, me voisimme rukoilla tuon ihmisen puolesta. Parantajaksi tai pelastajaksi ei kannata ryhtyä, koska meistä ei siihen ole. Mutta rukoilijaksi me sopisimme hyvin, kun itsekin tarvitsemme kaikkeen apua Jumalalta.
Kun alamme rukoilla toisten puolesta, meistä voi kehittyä "hengellisiä putkia". Kun alamme rukoilla ja siunata muita, meidän kauttamme kulkee Jumalan voimaa ja osa siitä jää meihinkin. Huikea juttu. Tästä päivästä eteenpäin alan joka päivä rukoilla juuri Sinun puolestasi. Ja jos jaksat, muista Sinä minua. Ja tämän jälkeen saamme odottaa sitä, mitä Herra tulee tekemään. Olen kuullut, että Hän mielellään vastaa lastensa rukouksiin.
Oletko sinä onnellinen siellä?
Oletko sinä onnellinen siellä?
niissä taloissa joissa kaikkialla näkyy kättesi jälki
niissä pihoissa joissa mullassa pisaroi otsasi hiki
oletko sinä onnellinen siellä
katsotko tyytyen maisemaasi ja sanot
hyvä, siitähän tulikin hyvä!
vai vaivaako sinua jatkuva piina
jos istut hetkeksikin alas
jos laiskotellen päiväsi alat
etkä illalla millään muista
miten olet leposi ansainnut
jäätkö silloin elämälle velkaa
anotko lisää lainaa
joita koitat vähin erin
syyllisyydelläsi lyhentää
vai oletko sinä vain lapsen tavoin
onnellinen siellä
ja otat avojaloin
kaiken armon vastaan.
On mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen aivan varma, että se tuo meille jotakin oikein hyvää. Jos Sinun mieltäsi painaa menneet virheet ja väärät valinnat ja on vaikea uskoa enää Jumalan rakkauteen, minä julistan Sinulle täältä kaukaa, että Jumala juuri tällä hetkellä Jeesuksen tähden antaa kaikki Sinun syntisi anteeksi. Samoin kaikki väärät ratkaisut ja valinnat. Mennyt jää taakse. Kun annamme kaiken Jumalalle, Hän lupaa pitää meistä huolen jatkossa. Ihan joka päivä. Jaksele oikein hyvin siellä ja muistetaan toisiamme. Muistetaan myös tuota Salmisen Elinaa, jotka nuo edellä olevat tekstit on kirjoittanut. Jumala on käyttänyt häntä meidän hyväksemme. Hieno juttu sekin. Palaillaan pian.
