Kevät on tulossa..

Hei Sinulle blogini lukija pitkästä aikaa!

 

On kulunut aivan liian pitkä aika, kun olen tänne tekstiä kirjoittanut. Mutta tänään olen täällä. Oli ilo nähdä tämän kotisivuni lukijatilastoja. Näitä (vanhojakin) tekstejä on käynyt lukemassa monia lukijoita.

Viimeisin puoli vuotta on ollut melkoisen työntäyteinen, vaikka olenkin eläkkeellä. Silti minulle on siunaantunut tehtäviä, jotka ovat olleet tosi kiinnostavia. Mm. opastuksia on kertynyt tosi paljon. Opastuksien tähden olen saanut paneutua paikkakuntamme historiaan tarkemmin kuin koskaan.

 

Ensi kuun lopulla on Tammelan kunnan järjestämä kulttuurikävely, jonka aikana tutustutaan tämän kotikyläni historiaan vuoteen 1918 liittyen. Olen kerännyt materiaalia tuohon opastukseen liittyen monista lähteistä. Ensimmäistä kertaa olen saanut käsiini sellaista tietoa, mistä en ole koskaan kuullutkaan. Tämä kotikyläni on ollut tosi keskeinen paikka, kun punaisten joukot ovat paenneet kohti Riihimäkeä ja Lahtea. Kylä ryöstettiin tyhjäksi kevään 1918 aikana. Kylän halki kulkeva Hämeen Härkätie oli keskeisin syy siihen, että väkeä liikkui kylässä liikkui niin paljon.

 

Vuonna 1915 kylään saapui myös venäläisiä joukkoja tekemään linnoitustöitä tässä kylässä  ja laajemminkin. Vielä tänäkin päivänä nuo juoksuhaudat ym ovat tässä kotini lähellä  nähtävissä. Ensi kesänä tulen varmaankin järjestämään tässä kylässä useita opastuksia, joissa tuohon historiaan sukellamme. Eräs tiedon lähde löytyi kirjastosta (Timo Koiviston dokumentti venäläisistä).

 

 

Viime syksyn huikein haaste tuli omasta kotiseurakunnastani. Vanhan kotikirkkoni (rakennettu 1490-luvulla) sakastista löytyi vanhoja papereita, joita kukaan ei ollut lukenut tai järjestänyt sitä ennen. Kirkkoherramme pyysi minua järjestämään nuo paperit. Lähdin työhön suurella innolla, koska olen historiasta tosi kiinnostunut. Ihan aluksi kävin Hämeenlinnan Maakunta-arkistossa kertomassa löydetyistä papereista. Sain hyviä ohjeita järjestelytyöhön ja lupauksen siitä, että järjestetty materiaali voidaan siirtää kokonaisuudessaan Maakunta-arkistoon.

 

Työ alkoi hengityssuojaimien, pumpulihanskojen ja suojavaatteiden myötä. Ja kuinka ollakaan, sain löytää todellisia aarteita. Vanhimmat asiakirjat olivat vuodelta 1663. Nuoremmat joskus 1950-luvulta. Kuvittele, että saat järjestettäväksi arkiston, jossa olevat asiakirjat ovat neljältä vuosisadalta!! Sain sukeltaa Tammelan ja Tammelan seurakunnan historiaan tosi syvälle. Järjestelytyössä meni viikkoja. Kunnes 10.1.2018 vein 29 mapillista Tammelan historiaa Maakunta-arkiston suojiin. Nyt ne ovat siellä tutkijoiden käytettävissä.

 

Ennen kuin oli radiota, tv:tä, nettiä ja sanomalehtiä, kansa sai tietonsa kirkossa kuulutusten kautta. Asiakirjat olivat hyvinkin erilaisia. Paljon kuulutuksia. Paljon myös tietoa kastetuista, muuttaneista, asevelvollisista ym. Erityisen mielenkiintoisia olivat asiakirjat, joissa oli esim. isyyden tunnustuksia. Pienelle ruutupaperille oli esim. lyijykynällä kirjoitettu seuraavaa: "Niin minä siis tunnustan olevani tämän lapsen isä. Allekirjoitus NN ja lopuksi todistavat SS ja TT" - Lapusta ei selvinnyt, kenestä lapsesta oli kyse, ei tietoa syntymäajasta eikä äidin nimestä ym.

 

Papereiden joukosta löysin mm. erään kirkkoherran muistikirjan. Kirjaan oli merkitty sellaisia naisia, jotka olivat synnyttäneet lapsia avioliiton ulkopuolella. Tästä "rikoksesta" oli määrätty sakko, mikä maksettiin kirkolle. Muistikirjan välissä oli monta kuittia sakon maksamisesta.

 

Eräs kirkkoherra oli pitänyt sääpäiväkirjaa n. 30-40 vuotta. Joka ainut päivä oli kirjaan merkitty lämpötila aamulla, päivällä ja illalla. Samoin päivän kohdalle oli merkitty mm. tuulen suunta.

 

Eräs kirkkoherra oli pitänyt tarkkaa kirjaa yli 40 vuoden ajalta siitä, mitä pappilassa oli tapahtunut. Pitkä lista niistä seurakuntalaisista, jotka kävivät töissä pappilassa ja pappilan pelloilla. Joka vuosi oli selvitetty, paljonko peltoon kylvettiin ja paljonko pelloista kerättiin satoa. Myös polttopuiden määrä selvitettiin joka vuosi.Tässä vain pieni otos siitä, mitä kaikkea vanhoista papereista löysin. 

 

Kärsin kroonisesta selkäkivusta ihan joka ainut päivä. Päivät kuitenkin vaihtelevat. Välillä kipu on siedettävä. Niin kuin tänäänkin. Välillä kipu on niin paha, etten voi muuta kuin yrittää sietää kipua. Persoonani on vähän outo. Monesti kun kipu on tosi paha, yritän painaa kaasua, jotta kipu jäisi taakse tai helpottaisi. Mutta eihän tuossa auta muu kuin pysähtyminen. Lepo. Pakkolepo, kunnes kipu hellittää. Olen silti äärettömän kiitollinen monista niistä jutuista, missä olen viime aikoina saanut olla mukana kivuista ja eläkkeellä olosta huolimatta. Jumala on pitänyt huolta niin monella tavalla.

 

Silti myöntää täytyy, että usein muistelen lämmöllä vanhoja työkavereita ja myös monia Teitä, joiden kanssa sain toimia esim. Heinolan aluetyössä. Oma lukunsa ovat monet sadat lähettäjät, jotka rukoilivat työni puolesta yli 20 vuoden ajan. Näin jälkeenpäin, täältä taaksepäin katsoen, olen Jumalalle äärettömän kiitollinen. Sain olla hänen työssään näkemässä, mitä Hän tekee. Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä suuremmalta ihmeeltä moni asia nyt tuntuu. Silti odotan innolla myös sitä aikaa, mikä on edessäpäin. Jokainen tuleva päivä on myös Jumalan käsissä.

 

Forssan Lehdessä on joka sunnuntai "Sana sunnuntaiksi" -hartausteksti. Tällä kertaa sain tuon tekstin kirjoittaa. Liitän sen tämän blogini loppuun. Jatkossa yritän saada tälle kotisivulle sellaisen ominaisuuden, että halutessasi voit lähettää minulle rukousaiheita, joita toivot minun/muiden rukoilevan. Mutta seuraavassa eilinen hartausteksti.

 

"3. paastonajan sunnuntai

Jeesus, Pahan vallan voittaja

Johannes 8:46-59

Päivän evankeliumissa Jeesus ja juutalaiset käyvät kiivasta keskustelua temppelissä. Juutalaiset väittävät, että Jeesus on samarialainen ja että hänessä on paha henki. Tämän voimakkaammin ei juutalainen voinut toista juutalaista loukata. Kielenkäyttö oli näin voimakasta, koska Jeesus oli sanonut juutalaisista: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua. Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne.” Jeesus ei kaihtanut sanoa suoraan, miten asiat ovat. On totuus ja valhe. On hyvä ja paha. Näillä kahdella on jatkuva taistelu ihmissieluista.

 

Juutalaiset ajattelivat Jeesuksen pilkkaavan Jumalaa ja poimivat kiviä heittääkseen niillä Jeesusta. Mutta Jeesus ei pilkannut Jumalaa. Hän kyseenalaisti sen vääristyneen kuvan Jumalasta, mikä juutalaisilla oli ja poistui temppelistä. – On rankka juttu, kun Jumalan Poika ajetaan pois Jumalan huoneesta. Entä onko tilanne tänä aikana toisenlainen?

 

Oman ajatusmaailman tarkistaminen ei ole helppoa. Se ei ollut sitä juutalaisille eikä se ole helppoa meillekään. Mutta tälle itsetutkistelun paikalle Jeesus tahtoo meidät johdattaa. Vuosia sitten hämmästelin, miten hengellinen elämäni oli niin hiljaista. Tuntui, että Jumala on kaukana. Aloin huolestua tosissaan. Rukoilin Jumalaa näyttämään, missä on vika? Luin Raamattua. Lopulta eräs elämäni asia alkoi tulla mieleeni. Ei asia yksinään ole synti, mutta siitä oli tullut minulle tärkeämpi kuin Jumala. Aluksi yritin selittää ja puolustella itseäni. Mutta lopulta myönsin, että Jumala on oikeassa. Tein parannuksen. Ja hengellinen elämäni uudistui. 

 

Synti vaikuttaa minussa silti kuolinpäivään saakka. Usein lankean ja teen syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Jeesuksen sanoista minun on yhä uudelleen tarkistettava elämäni kulkua. Vain Jeesus on Pahan vallan voittaja, niin kuin tämän sunnuntain aihe muistuttaa. Minun on joka päivä tunnustettava syntisyyteni ja käännyttävä Jumalan puoleen, turvattava hänen armoonsa ja anteeksiantoonsa.

 

Amerikan sisällissodan aikana 1800-luvulla eräs pappi halusi mielistellä silloista presidenttiä Abraham Lincolnia. Pappi totesi presidentille: “Toivokaamme, että Jumala on meidän puolellamme tässä suuressa taistelussa.” Lincoln oli vastannut: “Tietääkseni Jumala on aina oikean asian puolella. Mutta minun koko tarmoni ja rukoukseni kohdistuu siihen, että me olisimme Jumalan puolella.”

 

Tämän sunnuntain vanha latinankielinen nimi on Oculi. Se merkitsee suomeksi “minun silmäni”. Nimi tulee psalmista 25, jossa sanotaan: “Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.” Siinä on vastaus meille, joita pahan valta vaivaa. Käännetään katseemme Jeesukseen. Hänen avullaan me selviämme ja pääsemme kerran Taivaan kotiin."

 

Vaikka en Sinua tunne, olen rukoillut Sinun puolestasi. Olen rukoillut kaikkien Teidän puolestanne, jotka täällä sivulla olette käyneet tekstejä lukemassa. Tuohon edellä kirjoitettuun liittyen, rukoillaan yhdessä sitä, että aina saamme kulkea Herramme johdatuksessa. Tiet ja vaiheet vaihtelevat paljonkin, mutta tärkeintä on, että Hän on mukana. Palaillaan taas tällä sivulla. Sinua siunaan täältä. Alla kuva kotikirkon alttarilta. Oheinen krusifiksi on 1600-luvulta.