On kulunut pitkä aika, kun viimeksi Sinulle kirjoitin. Ihmeellinen asia ainakin minulle on se, että monet Teistä ovat uskollisesti käyneet täällä sivuillani, vaikka en ole tänne pitkään aikaan kirjoittanut uutta tekstiä.
Kesä on kulunut monenlaisissa hommissa. Alkukesä meni suurelta osin maalaushommissa. Maalasin mökin, saunan ja puuliiterin. Vaikka en ole aiemmin juuri maalannut, työ tuntui oikein mukavalta ja mieleiseltä. Toinen mieleinen työ on kulkea pihapiirissä trimmerin kanssa ja siistiä nurkkia ja tien vieriä. Lukuisat kerrat on (jo 2009 kuollut) isäni ollut mielessä, kun olen tuolla monenlaisia pihahommia ym tehnyt. Isäni käden jäljet näkyvät niin monissa paikoissa. Hän teki kaikkea mahdollista, koska oli käsistään taitava.
Kun isä palasi vajaan vuoden palvelutalossa asumisen jälkeen takaisin kotiin, hänellä oli kaksi asiaa, jotka hän halusi hankkia tänne taloon. Toinen oli ilmalämpöpumppu ja toinen oli trimmeri. Ensimmäinen ehdittiin hankkia, trimmeriä ei ehditty. Isän terveys huononi niin paljon, että hän ei olisi jaksanut käyttää trimmeriä. Kun tänne taloon muutin, ensimmäisiä hankintoja oli trimmeri. Homma on kuitenkin minulle selkäkipuiselle niin hankalaa, että täytyy tarkkaan miettiä, milloin hommia voi pihalla tehdä.
Muutama kesä sitten tässä Tammelan naapurissa, Somerolla, vieraili evankelista Anne Miettinen, joka tekee työtään Filippiineillä. Tilaisuuden lopussa menin Annen rukoiltavaksi. En kertonut hänelle mitään rukousaihetta. Hän vain katsoi minuun ja vei kätensä selän puolelle juuri siihen kohtaan, jossa krooninen selkäkipuni "ydinkohta" on. Anne rukoili, että Herra parantaisi selkäkipuni.. Kipu on minussa edelleen, mutta tuo Annen teko on rohkaissut minua monta kertaa. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, minkälainen kipu minussa asuu. Ja missä kohtaa minussa se on. Jumala rohkaisi minua luottamaan, että Hän kyllä tietää. Ja auttaa, antaa voimia ja myös parantaa, jos hän haluaa. Paransi tai ei, hän pitää minusta huolen.
"Työstän elämäsi olosuhteita, jotta voisin siunata sinua ja paljastaa itseni sinulle uudella tavalla.." Jumala tekee työtään meidänkin kohdalla suurelta osin salassa. Vaikka en sitä näe enkä tunne, se ei tarkoita, ettenkö olisi Jumalan johdatuksessa. Raamatussa kerrotaan monesta Jumalan ihmisestä, jotka olivat vuosikausia, joskus vuosikymmeniä Jumalan koulussa ja prosessissa. Usein ajattelen, että vain se, mikä selkeästi näkyy ja tuntuu, on todellista. Ja kuitenkin suuri osa Jumalan toiminnasta meidän elämässä tapahtuu salassa. Jumala haluaa sitoa meidät hänen Sanaansa ja sen lupauksiin.
"Tartu lupauksiini! Voit suunnata kulkusi kohti lupauksiani ja antaa niiden valaista tiesi. Ne johdattavat sinua ja opastavat sinut sinne, missä ei ole valmiiksi tallattuja polkuja.." Sielunvihollinen haluaa sitoa meidät tunteisiin ja kokemuksiin. Pyhä Henki haluaa ohjata meidät syvälle Sanaan. Jos tänään katselen Raamattuani, se on minulle/sinulle/meille annettu lahja päästä sisälle Jumalan tuntemiseen ja Pyhän Hengen voimaan. Siksi mihin hyvänsä muuhun kirjaan, lehteen, nettiin, telkkariin uppoutuminen on vihollisen kannalta vaarattomampi vaihtoehto. Vaikka tunnen itseni usein hengettömäksi ja uskossa heikoksi, silti hyökkäyksistä päätellen vihollinen näkee tarpeelliseksi hyökätä ja syyttää. Tänään minua ja Sinua koetellaan sillä, kun meidän mielestämme ei tapahdu sellaista, mitä pidämme väkevästi Jumalan Hengen työnä. Voin kuitenkin vakuuttaa Sinulle, että enemmän tarvitaan uskoa siltä, jota ei ruokita koko ajan voimakkailla tunteilla kuin siltä, joka pitkiäkin aikoja joutuu kokemaan kuivia ajanjaksoja, jolloin ei meidän mielestämme tapahdu riittävästi.
Eikö ole mielenkiintoista, että meillä (suht pienillä ihmisillä) on vahva käsitys siitä, mitä Jumalan pitäisi tehdä meidän elämässämme, jotta olisimme hengellisesti riittävän tyytyväisiä. Me olemme kuin muurahaisia, pieniä kirppuja maailmankaikkeudessa, mutta silti meillä on vahva käsitys siitä, miten Jumala toimii tänä päivänä. Kuuntelin eilen radio Patmosta. Äänessä oli vanha saarnaaja, joka tiesi monesta hengellisestä asiasta hyvin paljon (ainakin omasta mielestään). Puhe oli nauhoitettu joskus 1970-luvun lopulla, kun Niilo Yli-Vainio vaikutti pitkin Suomea. Tuohon noin tunnin puheeseen oli saatu mahdutettua tosi paljon. Saarnaajan omia käsityksiä. Mainitsen vain muutamia:
- Ennen oli niin hyvin kaikki. Kunpa tänäkin päivänä synti saarnattaisiin synniksi.
- Kova musiikki ei sovi hengellisiin tilaisuuksiin. Se on sellaista möykkää, eikä se sovi tilaisuuksiin.
- Jumala käyttää nyt Niilo Yli-Vainiota. Niilo saarnaa nyt paljon Jumalan rakkaudesta. Mutta minä muistan ajan, jolloin Niilokin saarnasi niin väkevästi Jumalan lakia. Kunpa Niilokin nyt ymmärtäisi..
- Kerran näin nuoria tulevan hengelliseen tilaisuuteen. Näin heidän jauhavan purukumia koko ajan. Ei sellainen sovi hengelliseen tilaisuuteen..
- Kunpa tänä päivänä saarnattaisiin niin kuin ennen..
Miten sokea voikaan ihminen olla. Puhun kokemuksesta. On surullista, jos ainoa asia, mitä vuosikymmenten aikana olen oppinut, on toisten arvosteleminen ja kaikessa oikeassa oleminen. Kuten ehkä tekstistäni huomasit, en tullut juurikaan siunatuksi tuosta pitkästä puheesta.
Kuuntelin ja katselin valtakunnalliselta evankeliumijuhlilta nauhoitetun tilaisuuden "Myrskyn silmässä", jossa mukana olivat mm. Laura Siltala, Jippu, Markku Koivisto ja Arto Merisalo. Tilaisuus oli rehellisyydessään ja avoimuudessaan mielettömän hyvä. Siinä puhuttiin avoimesti ja rehellisesti kaikki. Erityisellä tavalla minua koskettivat laulaja-Jipun sanat. Hän oli löytänyt uskoonsa ja hengellisyyteensä jotakin todella syvää. Siinä ei ihmistä korotettu eikä toisia arvosteltu, vain Jeesusta korotettiin. Jos haluat katsoa tuon tilaisuuden netistä, löydät sen Youtube-videoista nimellä: Evankeliumijuhla 2017 Myrskyn silmässä
"Et voi itse ottaa itsellesi palvelutehtävää, mutta voit tehdä elämääsi tilaa niin, että sinulla on kahdenkeskistä aikaa kanssani. Kun antaudut Pyhän Hengen käyttöön, Hän käyttää sinua tarvittaessa kanavanaan." Vuosien aikana olen toivonut/rukoillut voivani olla Jumalan käytössä. Oletan, että ainakin joltakin osalta toive/rukous on ollut vilpitön. Mutta uskon myös, että ei minun lihallisuuttani haittaa, vaikka tehtävä olisi toistenkin nähtävissä. Minussa asuu pieni narsisti, joka nauttii, jos joku kiittää. Kuinka sokea olenkaan ollut. Minullekin on vuosia ollut tärkeämpää olla Jumalan käytössä kuin olla kahden kesken hänen kanssaan. Minulla on aina aikaa siihen, mikä minulle on tärkeää. Ja minulla on lukemattomia selityksiä asioille, joita minun pitäisi tehdä, mutta joita en kuitenkaan tee. Otetaan pari esimerkkiä:
1) Nyt olisi hyvää aikaa lukea hetki Raamattua ja rukoilla ja olla hiljaa Jumalan edessä. Ehkäpä lepään kuitenkin hetken ja luen netistä uutisia Iltasanomista tms. Ehkä katselen ilta-uutiset ja keitän sitten kahvit. Kummasti alkaa väsyttää, ehkä vietän tämän illan nyt vain lepäillen. Varmaan huomenna voin rukoilla. Tämä päivä nyt oli tällainen.
2) Lauantai-iltana alan miettiä, että huomenna voisin mennä kotiseurakuntani messuun. Jaksankohan lähteä? Pitäisi mennä, tiedän sen. Ehkä katson aamulla, millainen ilma on? Katsotaan myös selkäkivun tilanne, ei siitäkään koskaan tiedä. Aamu on koittanut. Minulla on lievästi ahdistava olo. Kirkkoon pitäisi lähteä, mutta en osaa päättää. Vai pitäisikö sittenkin lähteä vaimon kanssa lenkille? Sekin on tärkeää ja nyt on vapaapäivä. Kahdenkeskinen aika puolison kanssa on tosi tärkeää. Ehkä kuuntelen Jumalanpalveluksen radiosta? Tiedän silti, että pitäisi lähteä. Kuka siellä on tänään palvelemassa? Onkohan siellä ehkä konfirmaatio tai perhejumalanpalvelus tai joku muu syy, jotta en voi pyhää olemustani viedä kirkkoon?! Sitten kun saan itseni raahattua kirkkoon, huomaan, että täällähän on tosi hyvä olla. Mahtavaa oli jälleen käydä ehtoollisellakin. Kiva oli nähdä muutamia tuttujakin. Ajelen/ajelemme kotiin hyvillä mielin. Kannatti lähteä kirkkoon.
Tuohon kirkossa käyntiin meni ehkä pari tuntia kallisarvoista aikaani, kun olisin muuten käyttänyt sen löysäillen kotona ym. Huomaatko miten piru kiusaa? Se ei antaisi meidän saada sitä hyvää, mitä Jumala on meitä varten varannut. Jumala haluaa rohkaista meitä ja vahvistaa meitä uskossa.
"Tunne minut. Voin tehdä suuria tekoja vain yhdenkin taipuisan uskovan kautta." Niinpä. Jumala ei mitään muuta odota kuin sitä, että annamme hänelle mahdollisuuden ottaa elämämme ohjaukseensa. Älä etukäteen päätä, mitä Sinun elämässäsi pitäisi Jumalan tehdä, että suostuisit johdatettavaksi. Jumala odottaa vain lupaamme, suostumustamme, kaikkemme antamista. Jumalan mahdollisuudet alkavat siitä, kun meiltä omat keinot loppuvat. Minussa asuu vanha jäärä, joka on hidas taipumaan ja tekemään parannusta, pyytämään anteeksi. Minä tiedän kaiken. Minulta voivat muut vaikka kysyä neuvoa, jos hengellisyydessä sitä tarvitsevat. Voi miten sokea olenkaan ollut ja olen. Herra, avaa minun silmäni, että minä näkisin. Totuuden itsestäni ja Sinusta, rakas Herrani. Parannuksen tekeminen tarkoittaa suomeksi sitä, että olen Jumalan kanssa samaa mieltä. Synneistäni, puhdistuksen tarpeesta, kaiken jättämisestä Jumalalle.
"Älä kulje inhimillisen järkeilyn polkuja. Vastusta paineita, jotka yrittävät saada sinut arvailemaan tulevaisuutta. Elä vain päivä kerrallaan.." Jumala voi pelastaa sinut itseltäsi. Kun seuraavan kerran rukoilet, kerro Jumalalle, että haluaisit jättää omat laatimasi suunnitelmat/odotukset hänelle. Hän kyllä ymmärtää. Sinä vapaudut, kun voit luopua arkkitehdin tehtävästä. Jos olet löytänyt tänne sivulleni ja luet tätä tekstiä, se saattaa olla merkkinä Sinulle, että Jumalalla on Sinulle jotain uutta annettavaa. Älä rajaa Jumalan käsiä ja mahdollisuuksia. Jumala pystyy tekemään paljon enemmän, jos hän saa luvan toimia omalla tavallaan. Pyhä Henki on läsnä tässä. Yritä jakselle siellä, missä elät ja olet. Rukoilen Sinulle voimia ja lepoa Herrassa. Hän mielellään lähtee tästä eteenpäin kulkemaan Sinun kanssasi. Jos Hän on kanssasi, ei Sinun tarvitse murehtia niin paljon kuin tähän asti. Hän vie Sinut perille asti. Ihan varmasti.
(Tummalla kirjoitetut tekstit ovat Frances J Robertsin rukouskirjasta)
