Vuonna 2010 oli TV:ssä suuri homo-ilta. Ohjelman jälkeen arkkipiispa Kari Mäkinen totesi julkisuudessa, että Päivi Räsänen ei ole kirkon ääni. Perjantaina kun eduskunta päätti tasa-arvoisesta avioliittolaista, arkkipiispa Kari Mäkinen iloitsi julkisuudessa tehdystä päätöksestä. Äsken luin netistä, että nyt pääosin tämän lausunnon seurauksena on parin päivänä aikana eronnut kirkosta lähes 8.000 henkeä. Nyt taas Kirkkohallituksen kansliapäällikkö kommentoi julkisuudessa, että kirkon avioliittokäsitys ei ole muuttunut.
Maailma iloitsee ja piru iloitsee siitä, että kirkolla menee nyt näin "lujaa". Moni kirkkoon kuuluva seurakuntalainen on syvästi huolissaan, minne tämä kirkko-laiva on matkalla. Moni tuttuni kertoo miettineensä kirkosta eroamista sen tähden mitä kirkossa on viime vuosina tapahtunut.
Vanhassa testamentissa kerrotaan Jumalan kansan vaiheista hyvinkin monenlaisissa tilanteissa. Yksi keskeinen havainto on, että kun johtajat seurasivat Jumalaa, kansakin seurasi. Mutta kun johtajat tekivät oman mielensä mukaan, kansakin toimi miten sattuu.
"Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä.." Tämä aika kaipaa kipeästi hengellisiä johtajia. Niitä, jotka kertovat Jumalan todellisuudesta, Jumalan sanasta ja ohjaavat toisiakin seuraamaan sitä. Jumalan tahdosta ei päätetä Suomen Eduskunnassa eikä EU:n parlamentissa. Jumala on Sanassaan kertonut, mikä on hänen tahtonsa.
Kun Jeesus oli ratsastamassa Jerusalemiin, hänen seuraajansa riemuitsivat suureen ääneen ja huusivat Halleluja-huutoja. Jotkut fariseukset käskivät Jeesusta kieltämään tuollaisen ilonpidon. Jeesus vastasi näille sanojille: "Jos nämä olisivat hiljaa niin kivet huutaisivat.."
Viime päivien uutisista on voinut kuulla yllättävien todistajien kautta kyselyä siitä, mikä on oikein? Miksi kuulumme kirkkoon? Ja minne kirkko on menossa?
Luin vuosien takaista henkilöhaastattelua ent. työtoveristani, Jorma Karangosta. Jorma kertoi avoimesti siitä, miten Herra on häntä rohkaissut olemaan oma itsensä, avoin, rehellinen, Herran varassa elävä. Lainaan haastattelusta pätkän: "..jokin sana voi avata ikkunan Jumalan maailmaan. Se voi tapahtua missä kohdassa vain. Ja silloin liikutun. Kerran pillahdin seurakunnan edessä kovaääniseen itkuun, josta ei tullut loppua ennen kuin sain rukousapua. Sitten se laantui. Hädissäni ajattelin, että tämä on moka. Mutta ei, seurakuntalaiset itkivät kanssani..
Onko totta, että olet kerran keskeyttänyt saarnan ja lähtenyt pois? – Se on totta. Siitä on vuosia. Se tapahtui Helsingissä Roihuvuoressa. Kesken kaiken rupesin katsomaan tekstiäni ja ihmettelin, olenko minä kirjoittanut tällaista. Ei tätä uskonnollista puppua kukaan ymmärrä. Näin kuinka etupenkissä oleva nainen yritti ymmärtää jotakin. Sitten vain loksahti. Lopetin, pyysin anteeksi ja sanoin, ettei minulla ole teille mitään sanottavaa."
Meillekin voi tulla päivä, jolloin vain näemme ja tunnemme, että vanha ei enää toimi. Emme jaksa hengellisyyttämme omin voimin ja vanhat puheetkin on "puhuttu loppuun". Tämän kaiken kokeminen voi olla tosi rankkaa. Mutta kun se tapahtuu Jumalan Hengen ohjauksessa, meille ei tapahdu mitään pahaa. Saamme nähdä, että prosessi vaikuttaa meissä uutta elämää. Pyhä Henki on nytkin lähellämme. Jumala haluaa siunata Sinua ja luoda uutta elämässäsi! Hän haluaa antaa elävän hengellisyyden, josta kertominenkin on "helppoa". On helppo puhua siitä, mistä elää ja mitä sydän on täynnä.
Jumalaan uskovat ihmiset kaipaavat Jumalan äänen kuulemista ja Jumalan voiman ilmenemistä. Samoin kaivataan yhteyttä toisiin uskoviin, Jumalan lapsiin. Muistan vuosien takaa vaiheen, jolloin Nokian kirkossa alkoi tapahtua suuria ihmeitä ja miten kirkko alkoi kerran viikossa täyttyä ääriään myöden.
Jopa maalliset lehdet kirjoittivat Nokian kirkossa pidettävistä sanan ja rukouksen illoista ja kirkkoherra Markku Koivistosta. Nokian kirkkoon tehtiin myös linja-autoretkiä kokemaan ja näkemään sitä ihmettä, jota Nokialla tapahtui.
Uudenvuoden aattoina keräännyttiin suurtapahtumiin (Pirkka-halliin), joihin parhaimmillaan taisi kerääntyä yli 10.000 henkeä. Kuunneltiin Raamatun opetusta, ylistettiin, rukoiltiin ja tankattiin voimia tuleviin päiviin.
Jumala ei ole tarkoittanut meitä olemaan yksin kaikkien tuulten viskeltävinä. Jumalan suunnitelma on seurakunta, Pyhän Hengen antama yhteys Jumalan lasten kesken.
Kun sitten tapahtui, mitä tapahtui, moni suri koko sydämestään, miten herätykselle tapahtui. Taisin jossakin blogissa kertoa, miten silmälääkäri totesi minulla olevan kuivat silmät. Vaikea sitä oli aluksi uskoa, kun silmistä on vuotanut vettä välillä runsaastikin. Kuitenkin vaiva aiheutti sitä, että näkökyky välillä heikkeni.
Raamatussa on sana: "..kuka on niin sokea kuin minun palvelijani, kuka niin kuuro.." Jumalan lapsenakin minä olen sokea ja kuuro. En näe oikein, enkä kuule. Teen omia arvioitani asioista, hengellisistä ja maallisista tapahtumista ja uskon sitten siihen. Kuten vanhassa jutussa mies toteaa oman kotikylänsä hengellisestä tilanteesta: "Meidän kylällä ei ole kuin kaksi uskovaa, minä ja vaimo. Ja vaimostakaan en ole ihan varma."
Olemme sokeita, kun kuvittelemme näkevämme kaiken oikein. Me tarvitaan Jumalan Sanaa ja Pyhää Henkeä, jotta pysyisimme oikealla tiellä. Jos/kun näemme oman syntisyytemme ja kipeytemme, sitä enemmän tarvitsemme armahtajaa, auttajaa, Vapahtajaa. Silloin meillä ei ole enää varaa osoittaa ketään muuta. Jopa meidän käytöksessä ja toiminnassa voi joku lähellämme havaita armollisuutta.
Terapeutti-kirjailija
Me olemme
matkalla kohti Taivasta. Matkalla olemiseen liittyy se, että matkan edetessä maisemat
vaihtuvat. Suurin muutos on kuitenkin se, mitä Herra haluaa vaikuttaa meissä,
meidän sisällämme. Seuraava rohkaisu on upea: ”Ole sinä joen uoma, Minä
itse annan joen”. Herra on tekemässä uutta. Vaikka ”reitti” tuntuu oudolta,
vaikka koetukset ovat rankkoja, älä pelkää. Hän on kanssasi. Jumalan virta on
vettä täynnä. Hän tulee täyttämään tyhjän astiasi. Saat juoda Hänestä. Ammentaa
vettä vielä toisillekin.
Uskon, että jonkun kohdalla Jumala tulee muuttamaan
elämän olosuhteita niin, että ympärille tulee enemmän tilaa kasvulle. Seuraava
juttu luonnosta viestii tästä: ”Oli pieni ja vähäpätöinen pensas leveäoksaisen
tammen varjossa. Se arvosti suuresti ylvään tammen tarjoamaa varjoa ja
hiljaisuutta. Mutta sitä pientä pensasta odotti suurempi yllätys. Eräänä päivänä
tuli kirvesmies ja kaatoi komean tammen. Pieni pensas vaikeroi: ”Voi, minun
suojani! Voi, kaikki vihaiset tuulet puhaltavat ylitseni ja myrskyt repivät
minut juurineni irti!” ”Ei, eihän toki!” sanoi lähellä kasvava kukka. ”Nyt
aurinko pääsee paistamaan sinuun ja sade vapaasti sinua virvoittamaan. Sinä
puhkeat kasvamaan kokoa ja näköä. Sinä puhkeat ihanaan kukintaan ja ihmiset
ihastuneina huudahtavat: ”Oi, miten mahtavasti tuo pieni pensas on piristynyt!
Ja miten ihanasti se nyt kukkii, kun sen suoja ja ilo siirrettiin pois!”
Muutama vuosi sitten olin tilaisuudessa, jossa tulimummo-evankelista Mirja Vehosmaa oli puhumassa. Mirja kertoi, että hänen tyttärensä täytti 50 vuotta. Tyttären
ainoa lahjatoive ystäville ym. oli se, että hän haluaa rahaa! Niinpä hän sai
lahjaksi rahaa. Mutta tuota rahaa hän ei käyttänytkään itsensä hyväksi. Vaan
koko tuon summan hän lahjoitti Venäjän katulapsien hyväksi. Tyttö kertoi
jälkeenpäin läheisilleen, miten valtavan siunauksen lahja oli tuonut noille
lapsille. Ja ei kulunut kauaakaan, kun tyttöön otti yhteyttä eräs hänelle
tuntematon nainen. Nainen halusi lahjoittaa rahaa katulapsityölle. Kun lahja
oli tullut tilille, lahjan saanut tyttö otti yhteyttä lahjoittajaan ja kysyi,
että onkohan tässä tapahtunut joku virhe, ainakin pilkkuvirhe? Nainen sanoi,
että ei ole tapahtunut virhettä, tuo lahja on katulapsille. Ja tämä on vasta
alkua. Summa oli 5.000 euroa.
Herra haluaa rohkaista Sinua. Hän ei ole menettänyt hallintavaltaansa meidän elämässämme eikä maailmassa. Hänelle on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Sinun ei tarvitse pelätä, mitä meidän kirkossamme tapahtuu. Kun Sinun turvasi on Jumalassa, hän pitää Sinusta huolen loppuun asti. Kenties tämä aika on annettu meille sitä varten, että tarkistaisimme suuntaa, että löytäisimme Taivaallisen Isämme lähelle.
Blogini alussa oleva kuva on kotikirkostani tänään. Kun olin ajamassa kirkkoon, näin jo kaukaa, miten kirkon parkkipaikka näytti täydeltä. Olin hämmästynyt. Kun astuin kirkkoon, kirkon ovella neljä nuorta toivotti minut tervetulleeksi ja antoi minulle virsikirjan. Olin vielä enemmän hämmästynyt, kun näin yli 200 henkeä kirkossa. Huikeata!!
Sain olla yli 20 vuotta hengellisessä työssä. Järjestin lukuisia tapahtumia, jonka tehtävän koin itselleni omaksi. Erityisesti tänään kaipaus hengellisen tapahtuman järjestäminen on ollut vahvasti mielessä. Jos Sinustakin tuntuu siltä, että haluaisit Suomessa järjestettävän jonkun suurtapahtuman, rukoillaan yhdessä, että Jumala näyttää suuntaa, miten toimia. Kun Mooses jutteli Jumalan kanssa, hän vetosi siihen, että maailmakin näkisi, että minkä Jumala on luvannut, sen Hän tekee. Vie kansansa perille sen omaan maahan. Eivätkä mitkään vihollisen aikeet pysty sitä estämään.
Sydän rukoilee, että Jumalan Hengen voima tulee näkyviin, että rakkaus Jumalan sanaan syntyy kansamme keskellä, minussa. Vanhassa Testamentissa, Aamoksen kirjan 8.luvussa on ihmeellinen lupaus jakeessa 11: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän."
Olet varmaankin eri yhteyksissä kuullut ja nähnyt, miten evankelista Ilkka Puhakka on saanut olla voimallisesti Herran käytössä evankeliumin työssä Suomessa ja Venäjällä. Haluan rohkaista Sinua rukoilemaan Ilkan ja hänen vaimonsa Marjon puolesta. Kun Jumala voimallisesti käyttää jotakin, piru on myös hänen kimpussaan. Käy Ilkan lähettäjäyhteisön Sivuilla ja tutustu heidän tekemäänsä työhön: http://www.missioneurope.fi/
Kaikki elämässämme on lahjaa. Jumalan rakkautta ja armoa. Kun olet koneellasi, käy seuraavalla sivulla. Laita kaiuttimet päälle ja volyymit kohdalleen. http://www.youtube.com/watch?v=HsCp5LG_zNE
Jaksele hyvin siellä missä tätä viestiä luetkin. Jäädään Herramme turviin. Hän tulee pian.
|
