Blogini otsikko on Anna-Mari Kaskisen sanoittamasta laulusta "Tunnen suurta Jumalaa vain vähän". Laulun viimeisessä säkeistössä ovat sanat: "Olin täynnä suurta ahdistusta, Vapahtajaa hiljaa rukoilin. Hän sanoi: Älä pelkää rangaistusta, ristillä jo sinut armahdin.."
Me pääsemme Taivaaseen yksin Jeesuksen tähden. Se, mitä Vapahtaja ristillä teki, riittää meidän armahtamiseemme. Vaikka tuntisimme itsemme miten mahdottomiksi ihmisten ja Jumalan edessä, Jeesuksen teko riittää tekemään meistä taivaskelpoisia.
On ollut mielenkiintoista seurata Ukrainan tilannetta. Laajemman sodan uhka pelottaa suomalaisiakin. Taloudelliset pakotteet pakottavat meitäkin miettimään, mitä tulevaisuudessa tapahtuu?
Olin eilen seurakuntani messussa. Väkeä oli sen verran, että jokaiselle läsnä olevalle olisi riittänyt kaksi penkkiä kullekin. Paljon olen miettinyt sitä, miten oman paikkakuntani ihmisillä on niin paljon kiireitä, etteivät he ehdi kirkkoon tulla. "Kiire" on usein itsellänikin tai millä nimellä me kaikkia mahdollisia esteitä kutsummekaan. Entinen presidenttimme, Urho Kekkonen, tuli tunnetuksi siitä, että hän piti kunnostaan hyvää huolta. Hän lausui aikanaan tunnetun ajatuksen: "Kaikki syyt, mitkä estävät kuntoilun, ovat tekosyitä."
Liekö samalla tavalla meidän hengellisen aktiivisuutemme laita? Kärsimme hengellisestä puutostaudista. Emme syö sitä, mistä hengellisyytemme saa ravintoa. Syömme kyllä, mutta usein roskaruokaa.
Moni miettii, mitä naapurimme Venäjä jatkossa tekee? Jo vuosikymmeniä sitten kuulin ja sain lukea monia profetioita, mitä Neuvostoliitto tulee tekemään. Profetiat kiinnostavat uskovia. Mitä minulle tulee tapahtumaan, mitä Suomelle?
Totuus on se, että meistä ihmisistä ei kukaan tiedä, mitä minulle ja Suomelle tapahtuu? Yksi asia on sen sijaan varmaa. Jeesus tulee takaisin. Joka aamu kun heräämme, hänen tulonsa on jälleen yhtä päivää lähempänä.
Tammikuussa 1991 järjestettiin Forssan Seurakunnassa rukouspäivät. Tapahtuma alkoi perjantai-iltana ja loppui sunnuntaina. Torstaina oli alkanut Persianlahden sota. Kirkko oli täynnä väkeä. Moni oli tullut kirkkoon, koska oli säikähtänyt. Juhlilla mukana ollut piispa Paavo Kortekangas totesi, että moni on tullut kirkkoon, kun on säikähtänyt, että alkaako nyt kolmas maailmansota? Kun maailmansotaa ei tullutkaan, moni jäi pois kirkosta, Jumalaa etsimästä.
Olen kuullut monia profetioita/puheita, joiden pääsisältö on Suomeen tuleva suuri herätys. Viimeksi viime viikolla Radio Deissä eräs (ulkomailta tullut) julistaja kertoi, mitä pian tulee tapahtumaan. Kuulijat vaikuttivat tosi innostuneilta.
Mutta jos/kun Suomeen tulee herätys, mikä kansamme lopulta herättää? Sitä ei parhainkaan julistaja saa aikaan. Sen saa aikaan yksi Jumala ja Hänen Pyhä Henkensä. Itsestäni vaan tuntuu siltä, että tällä hetkellä meillä menee niin hyvin (myös seurakunnissa) ettei evankeliumi kelpaa. Olemme sokeita, kun emme näe totuutta. Että kaikki hyvä meillä on Jumalan lahjaa.
Syön hyvin ja juon kahvit, enkä muista kiittää Jumalaa, joka kaiken on minulle antanut. Opinko kiittämään leivästä vasta sitten, kun sitä ei enää ole?
Libyan johtajaa Muammar Gaddafia haastateltiin taannoin. Haastattelija kysyi, mitä Gaddafi pelkää vai pelkääkö hän mitään? Gaddafi vastasi, että hän pelkää vain yhtä asiaa. Sitä, että "nukkuva jättiläinen" herää. Haastattelija kysyi: "Mikä tämä nukkuva jättiläinen on?" Gaddafi vastasi: "Se on Jeesukseen Kristukseen uskova seurakunta. Mutta nyt ei ole mitään hätää. Seurakunta nukkuu sikeästi."
Jos uskovat/julistajat/profeetat ovat hiljaa, Jumala voi käyttää vaikka jumalatonta ihmistä! Aikamoinen juttu! Kun Jeesus oli ratsastamassa Jerusalemiin, tien vieressä ollut väki huusi Hoosiannaa. Joku kehotti Jeesusta kieltämään väkeä huutamasta. Jeesus vastasi: "Jos nämä olisivat hiljaa, kivet huutaisivat."
Johannes Kastaja sanoi kauan sitten: "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.." Johannes oli erämaan hiljaisuudessa oppinut Vapahtajasta jotakin keskeistä. Hän on meidän elämämme ainoa turva ja pelastus. Jos haluamme saada Jumalan voiman käyttöömme, meidän tulee suostua myös siihen, että meidät tehdään heikoksi.
Koululaisvitsissä kysytään: "Miksi Robin Hood ryösti rikkailta? - Vastaus on, että koska köyhillä ei ollut, mitä ryöstää." Heikoksi ja köyhäksi tuleminen on melkoisen vaikeaa. Kun kolehtihaavi liikkuu seurakunnan keskellä, otan rahapussista Jumalalle lahjan kolikkopuolelta. Säästän setelit itselleni, omaan käyttööni. Suntioillakin on messun jälkeen työtä, kun he laskevat messussa olleen seurakunnan pikkurahat.
Siivosin talomme vinttiä viime viikolla ja löysin vaatekomerosta kansion, johon olin kerännyt hyviä tekstejä. Lainaan yhtä niistä. Kirjoittajaa en valitettavasti muista.
"Joka on järjestänyt itselleen varaston, josta hän voi ottaa kun tahtoo, joutuu alituisesti kysymään itseltään, kuinka kauan varasto riittää. Varasto on täytettävä ajoissa. Mutta sen, joka on heittänyt ulos kaiken omansa, ei tarvitse tehdä enää mitään ennakkoarvioita. Joka on täysin köyhä, on myös täysin vapaa edellyttäen, että hän on Jumalan pieni köyhä.
Hänen köyhyytensä on hänen rikkautensa, sillä se pakottaa hänet luottamaan Jumalaan. Toisaalta taas luottamus Jumalaan antaa hänelle rohkeuden, jota hän tarvitsee luopuakseen kaikesta omastaan. Mitään hänen ei tule panna talteen, sillä hän tietää, että Jumala antaa hänelle joka hetki sen, mitä hän tarvitsee. Ja ellei anna jotakin, sitä ei tarvitakaan."
".. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa elämäänsä uudestaan, aloittaa koko taival, niin ettei ole tarvis pyyhkiä menneestä sanaakaan.." (O.Bergholtz)
Jos tänään annan Jumalalle vain kolikoita, viimeistään elämäni lopussa tulee tilanne, että joudun antamaan pois kaiken. Sen, mitä olen lainaksi saanut, Jumalalta.
Mitä Jumala haluaisi kenties tänään elämässäni tehdä? Uskon, että Hän haluaisi minun lukevan Raamatun Sanaa. Samoin uskon, että Hän haluaisi, että tänään rukoilisin kenties jonkun muunkin puolesta kuin itseni puolesta. Kenties Hän haluaisi herättää minutkin unestani?
Kuulin hiljan mielenkiintoisen tapauksen. Mies ja nainen olivat seurustelleet jo jonkun aikaa. Olivatko jo kihloissakin? Kun sitten mies jossakin hyvässä hetkessä alkaa varovasti kertoa naiselle: "Minun pitäisi kertoa sinulle yksi tärkeä asia." - "Minä olen uskossa." - Tähän uutiseen nainen toteaa suunnilleen näin: "Ihme juttu." - "Minäkin olen uskossa."
Monta vuotta sitten sain kirjeen, jossa oli seuraava teksti:
"Poikani, sinä et ole syntynyt miehen tahdosta, vaan Minun tahdostani. Minä tahdoin juuri sinun kaltaisen lapsen. Ei se mitä teet minulle ole niin tärkeätä, vaan tärkeintä minulle on se, mitä olet; sillä rakastan enemmän sinua kuin tekojasi..
Poikani! Sinun ongelmasi ei ole synti, vaan Minä olen sinun ongelmasi. Koska et tunne minun armoani ja rakkauttani sinua kohtaan, et kykene luottamaan että tälläkin hetkellä sinua hellästi rakastan ja ikävöin saada lohduttaa.."
Vaikka minä en Sinua tunne, Jeesus tuntee kyllä. Hyvinkin. Hänen tahdostaan Sinä tänne synnyit. Vanhassa jutussa kysytään, mitä Jumala sanoi, kun Hän Moilasen loi? "Olkoon nyt yksi tuollainenkin." - Meidän Herramme tarkoitti todella, että Sinä synnyit. Hän ei luonut Sinua orjakseen. Hän loi Sinut ilokseen.
Tämänkin päivän Jumala loi iloksi Sinulle ja minulle. Tänään hän haluaa opettaa meille jotakin tosi upeaa. Hän haluaa opettaa meitä tuntemaan Hänen rakkauttaan. Elämä Hänen yhteydessään ja Hänessä on huikea seikkailu.
Rukoilen Sinun puolestasi. Rukoilen, että juuri tänään Jumala yllättää Sinut. Että opit lepäämään kaikessa Hänen varassaan.
Eilen kävimme Korteniemen perinnetilalla. Tilan laitumilla oli mm. hevonen. Minulle oli ihme, kun kuulin hevonen pystyy nukkumaan seisaallaan. Jotain hyvin rentoa ja levollista oli tuossa hevosessa. Koko luomakunta odottaa Jeesuksen toista tulemusta.
Jaksele hyvin siellä, missä oletkin.
