".. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.."

"Monet ihmiset pyrkivät ohjaamaan Jumalaa eivätkä antautumaan Hänen johdatukseensa. He tahtovat näyttää Hänelle tietä sen sijaan, että alistuvasti seuraisivat, minne Hän vie" (M. Gayon)

9.4.2014 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun olin lähellä kuolla avantoon Heinolassa Ruotsalaisen järven jäällä. Tuota tapahtumaa en varmaankaan koskaan unohda. Niin järkyttävä ja puhutteleva se oli. Yksi tapahtuman siunaus oli, että minua tyhjennettiin aika paljosta. Muutamassa sekunnissa olin täysin riisuttuna, avuttomana ympärillä vain pettävää jäätä ja alla 50 m vettä. Ehkä se oli minun kohdallani riittävän syvä hauta ”tyhjentämään” siihen mennessä taakse jäänyt elämä. Tänään kirjoitan Sinulle, koska Jumala on armollinen. Jos Hänen suunnitelmansa olisi ollut toinen, kaikki olisi minun kohdallani ohi. Edellisenä yönä olin rukoillut, että Jumala saa tehdä elämälläni, mitä haluaa. Ja Hän vastasi. Hän näytti minulle jälleen kerran, mikä on oikea marssijärjestys.

Moni meistä on kulkenut (kulkee) Herran edellä uskoen, että me tunnemme Hänen tahtonsa. Kuin kilpasuunnistaja, joka lähdössä kartan saatuaan, on vain vilkaissut sitä, mutta sen jälkeen tarkistukset ovat unohtuneet. Herra näkee tuskaisen prosessimme, jos olemme menneet harhaan. Hän ei pakota meitä seuraamaan itseään. Hän ei odota hetkeä, jolloin Hän saa sanoa meille, että kyllähän Hän tämän tiesi. Sen sijaan Hän odottaa hetkeä, jolloin me suostumme Hänen tahtoonsa ja johdatukseensa.

H. E. Wislöff kirjoittaa, miten Jumala on lähellämme silloinkin, kun huolet ovat täyttäneet elämämme. "Katso, minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä. 2 Moos 19:9  Paksut, tummat pilvet peittävät usein taivaan.  Aurinkoa ei näy, kaikki on niin synkkää. Me pelkäämme. Olemme voimattomia ja avuttomia nähdessämme voimia, joita emme hallitse. Minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä. Synkimmässäkin pimeydessä Hän on kanssamme. Vaikka sinä et voisi tällä hetkellä tuntea Hänen läsnäoloaan, Hän on läsnä. Hän ei koskaan hylkää sinua pimeyteen, sinä olet liian kallis Hänen silmissään. Paksulla pilvellä on jokin tehtävä elämässäsi. Muutoin se ei olisi saanut lupaa peittää taivastasi, Hän johtaa myös pilviä. Niidenkin on toteutettava hänen suunnitelmiaan ja päämääriään.." 

 

Teologian tohtori Seppo Löytty kertoi eräässä lehtihaastattelussa kokemuksiaan sielunhoitotyöstä. Eräs lause puhutteli erityisellä tavalla: ”Monet ovat itsensä suhteen niin lukossa, että toisen täytyy jopa antaa kivulle nimi." Meidän tilanteemme voi joskus olla samanlainen. Olemme analysoineet elämäämme ja hengellisyyttämme loputtomasti, mutta emme saa siihen mitään tolkkua. Sielunvihollinen huutaa ”amenta” elämme raunioilla, kun olosuhteemme huutavat korviimme kaikkea muuta kuin Jumalan läsnäoloa ja iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Meitä riisutaan Jumalan varaan.

 

George MacDonaldin kirjasta löysin puhuttelevan näkökulman: "Mitähän varten Jumala loi minut, sitä ihmettelen?", sanoi rouva Faber katkerana. "Olen varma siitä, että minusta ei ole mitään hyötyä!" Siihen vastaa Dorotea: "Ehkei tähän mennessä vielä olekaan, mutta toisaalta Hän ei ole vielä saanut sinua siihen kuntoonkaan. Hänhän tekee sinussa työtä parhaillaan, ja sinä taistelet Hänen käsittelyään vastaan."

TOISTEN IHMISTEN MIELIPITEET "Se, mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat, on kokonaan heidän asiansa. Ihmiset uskovat yleensä sen mitä haluavat uskoa - pidit siitä sitten tai et. Jos sinä et kerran voi määrätä, mitä toiset sinusta ajattelevat, niin silloin ei ole järjellistä kiihtyä heidän mielipiteistään, ellet sitten usko, että heidän käsityksensä sinusta on tärkeämpi kuin oma käsityksesi itsestäsi  (Wayne W. Dyer)

 

 

”Ruskaa riisutaan. Eriväriset lehdet leijailevat vuorollaan alas, toiset sovinnolla, toiset syysmyrskyn repiminä. Joku itsepäinen pysyy kannassaan pitkään, kevääseen saakka, uuden puhkeamiseen asti. Ranta on autio. Laituri yksinäinen. Kaislikko hiljainen. Istun rannalla yksin. Myös minua riisutaan, enkä minäkään aina riisuudu sovinnolla.” (Erkki Leminen: Valitut runot)

 

 

Riisumiseen liittyy myös upeasti vanha Frank Mangsin kirja ”Hän alkoi uudelleen”. Kirja kuvaa Jumalan uutta luovaa työtä meissä. Kun Hän aloittaa alusta, tuntuu, että koko elämä, usko ja hengellisyys on menetetty. Näemme vain epäonnistumisemme ja koemme olevamme pimeydessä.
 

Kirjassa on kohta, joka on kenties tähänastisen uskonelämäni löydöistä yksi suurimpia: ”En ymmärtänyt, että kirkkauden Herra itse kumartui puoleeni. En ymmärtänyt, että Kristuksen varjo aiheutti minua ympäröivän pimeyden. Enkä ymmärtänyt, että Hänen lävistetyt kätensä paraikaa nostivat minua uuteen maailmaan… Kun luin tuon kohdan, säpsähdin! En ollut ikinä ennen ajatellut: Koetukset ympärilläni ja minussa ovatkin Kristuksen varjo, kun Hän on lähellä! Hänen lävistetyt kätensä ovat tarttuneet sinuun, ja siksi tuntuvat kaikki tiet sulkeutuvan edessäsi. Hän saattaa ikuisen kevään voimat räjäyttämään rikki jään sinun sielussasi ja siksi rauhattomuus täyttää sen. Ihminen! Painu tomuun ja kiitä Jumalaa myrskystä ja levottomuudesta ja pimeydestä. Jumala johtaa paraikaa sinua pois omilta teiltäsi omaan iankaikkisuudessa säädettyyn ohjelmaansa..”

"Kaupunkiin oli juuri saatu valmiiksi vankila, josta piti olla mahdotonta paeta. Asukkaat kutsuivat Houdinin, legendaarisen kahlekuninkaan, kokeilemaan pitikö väite paikkansa. Houdini otti haasteen vastaan.

 

Hänen sallittiin mennä selliin haluamissaan asusteissa. Ihmiset sanoivat nähneensä lukkosepän kääntäneen lukkoa jollain oudolla tavalla, minkä jälkeen kuului metallinen kilahdus, ja kaikki käänsivät selkänsä ja jättivät Houdinin työhönsä. Hän oli kätkenyt vyönsä alle pitkän joustavan terässauvan, mitä hän käytti yrittäessään avata lukon. Hän työskenteli 30 minuutin ajan. Hän piti korvansa kiinni lukossa – kului 45 minuuttia, sitten tunti; hän oli alkanut hikoilla. Kahden tunnin kuluttua hän uupuneena nojasi sellin ovea vasten ja huomasi hämmästyksekseen että ovi alkoi aueta. He eivät olleet lukinneet koko ovea! Se oli heidän jekkunsa suurelle pakotaiteilijalle! Ovi oli lukittuna ainoastaan Houdinin mielessä. Se oli ainoa paikka, missä se oli lukittuna.

Jonkun mielestä hänellä on ongelmia, joita on mahdoton ratkaista. Kuitenkin, ainoa paikka jossa mahdoton muuttuu todeksi, ovat hänen omat ajatuksensa. Se on ainoa ovi jota kukaan muu ei voi avata." (Robert Schuller)

 

Koko aamupäivän olet ollut ajatuksissani. Tiedän, että Herra on ihan lähelläsi. Hän on erikoistunut meidän mielestämme mahdottomilta tuntuviin tilanteisiin. Hän pystyy avaamaan helposti sen oven, joka Sinun edessäsi on lukossa. Hän pystyy johdattamaan Sinut turvallisesti rantaan siitä myrskystä, jonka keskellä olet. Älä usko niitä valheita, joita sielunvihollinen Sinulle tarjoaa.

 

Minut on pelastettu mahdottomasta tilanteesta. Monta kertaa. En usko, että Sinä sattumalta luet tätä tekstiä. Rukoilen, että Kaikkivaltias Jumala antaa Sinun tuntea, että Hän on ihan lähelläsi. Hän ei tullut vain katsomaan, mitä Sinulle kuuluu. Hän on lähelläsi, koska Hän rakastaa Sinua. Rakastaa enemmän kuin kukaan toinen. Anna Hänen auttaa. Hän pystyy auttamaan, koska Hän on Kaikkivaltias.

 

Vaikka olet niin kaukana, siunaan Sinua täältä Herramme turviin:

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen."

 

"Ilman rukousta ei tapahdu mitään.."

Fidasta löytyi jälleen yksi uudenveroinen kirja - hinta 1,20 euroa!!



Muutama päivä sitten kävin jälleen Forssan Fidassa. Käyntien perusteella minua voidaan varmaan pitää kanta-asiakkaana. Olen tehnyt liikkeestä monia löytöjä. Viimeisin on tuo ylläoleva kirja.

Moni tämän ajan ihminen, julistajakin, puhuu ja kirjoittaa luterilaisuudesta edes tietämättä, mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa. Veikkaan, että moni on näin tekemällä voinut antaa väärän todistuksen Lutherista.

Saarnaaja Niilo Yli-Vainio kertoi vuosia sitten eräästä tapahtumasta lapsuudessaan. Niilo kertoi, miten hänen kotiinsa tuli uskova mies myymään hengellisiä lehtiä. Niilo kuunteli miestä hetken aikaa, mutta pian hän alkoi kertoa (= haukkua) minkälaisia uskovaiset ovat. Tosin hän ei silloin tuntenut henkilökohtaisesti yhtään uskovaa, mutta hänellä oli asiasta varma käsitys kuitenkin. Lehtiä myymään tullut mies kuunteli Niiloa jonkun aikaa. Sitten hän sanoi: "Tunnen yhden miehen. - Yhden miehen, jossa ei ole virheitä. Jeesus Kristus."  - Niilo sanoi: "Silloin minä suljin suuni."

Lainaan tuosta Lutherin kirjasta kaksi tekstiä, jotka minua puhuttelivat syystä tai toisesta. Ensimmäinen teksti on lyhyt kirjoitus, jolla kirja alkaa. Kirjoituksen aihe on kiukku.

"Paras ja yksinkertaisin apukeinoni on kiukku. Jos haluan kirjoittaa, rukoilla tai saarnata hyvin, täytyy minun olla kiukkuinen, silloin vereni rupeaa kiertämään, järkeni tulee teräväksi ja kaikki kiusaukset katoavat..

 

Kun  kuolen, tahdon tulla haamuksi kiusatakseni pappeja ja jumalattomia munkkeja, niin että heillä on enemmän tekemistä kuolleesta Lutherista kuin tuhannesta elävästä."

Ei Lutherista pyhimystä tullut. Ei  hän olisi sitä halunnutkaan. Sen sijaan hän halusi välittää jälkeensä tulleille jotakin syvää siitä, mitä hän itse oli löytänyt. Yksi vajavainen ihminen pystyy Jumalan voimalla tekemään sellaista, mitä hän ei ikinä omin voimin ja viisaudella pystyisi tekemään.

 

Toinen kirjan lainaus puhuu rukouksesta, yhteisestä rukouksesta. Teksti on profeetallista. Sana tälle ajalle. Tämän ajan seurakunnalle ja uskoville.

 

"Kristillisellä kirkolla ei totisesti ole maan päällä toista niin suurta voimatekoa kaikkea sitä vastaan, mitä se joutuu kohtaamaan, kuin yhteinen rukous. Tämän paha henki hyvin tietää, ja siksi se tekee kaiken voitavansa estääkseen tämän rukouksen.

 

Se antaa meidän rakentaa kauniita kirkkoja, tehdä suuria lahjoituksia, musisoida, lukea ja laulaa, pitää runsaasti messuja ja harjoittaa aivan yletöntä prameilua. Tästä kaikesta se ei välitä vähääkään. Oikeastaan se jopa auttaakin siinä, että pidämme tällaisia toimintoja parhaina ja luulemme näin tekevämme kaiken oikein.

 

Yhteinen, väkevä ja siunausta tuova rukous sitä vastoin on sammunut ja jäänyt ulkonaisesti loisteliaan menon varjoon. Tällöin paha henki saa mitä haluaakin. Missä rukous on lamassa, siellä kukaan ei ota mitään pois pahalta hengeltä eikä nouse sitä vastaan.

 

Jos paha henki sitten huomaisi, että me harjoitamme tätä rukousta - tapahtuipa se sitten olkikaton alla tai sikolätissä - niin se ei totisesti antaisi sen tapahtua. Saatana pelkää paljon enemmän tällaista sikolättiä kuin kaikkia korkeita, suuria, kauniita kirkkoja, torneja ja kelloja, olkoot ne minkälaisia tahansa, joissa ei tätä rukousta harjoiteta..

 

Meidän tulisi menetellä niiden tavoin, jotka haluavat pyytää jotakin suurilta ruhtinailta. He tuovat itsensä julki hokematta turhia ja lörpöttelemättä, muutenhan ruhtinas luulisi, että he pilkkaavat häntä tai ovat hulluja. He esittävät asiansa keskitetysti ja hätänsä asiallisesti ja jättävät pyyntönsä kuitenkin ruhtinaan ratkaistavaksi luottaen siihen, että tämä on kuullut heitä.

 

Samoin täytyy meidänkin puhella Jumalan kanssa tietyistä asioista, esittää hänelle seikkaperäisesti todellinen hätämme ja jättää asia sitten hänen armonsa ja hyvän tahtonsa varaan epäilemättä, että hän ei kuule. Hän on nimittäin luvannut kuulla tällaisen rukoukseen, mitä yksikään maallinen herra ei vielä ole luvannut."

 

Vuosikymmeniä sitten, kun Niilo Yli-Vainio oli voimallisesti Jumalan käytössä, hän totesi muistelmissaan: "..piru ei millään antaisi rukoilla."

 

Usein me emme edes huomaa eri valinnoissamme ja ajankäytössä, miten meitä pyritään salaa ohjailemaan. Saamme touhuilla monenlaisia asioita, mutta jos alamme tosissaan lukea Raamattua ja etsiä aikaa rukoukseen, sielunvihollisen toiminta ympärillämme aktivoituu.

 

Jos haluaisit lähteä hengelliseen tilaisuuteen, Jumalanpalvelukseen, Raamattu-piiriin tms, alkaa tiellesi kerääntyä monenlaisia esteitä. Jos kuitenkin lähdemme, voimme palatessamme olla pirteämpiä kuin tilaisuuteen mennessä.

 

Viime talvena vedin viikoittain kokoontunutta rukoushetkeä kirkossa. Kirkossa oli minun lisäkseni 1.099 istuinpaikkaa, mutta suurin osa paikoista jäi tyhjäksi. Ennätys oli ilta, jolloin olin yksin isossa kirkossa. Kaikista puhuttelevinta tuossa illassa oli se, että tunsin Jumalan olevan kirkossa ihan samalla tavalla kuin silloin, kun rukoilijoita oli enemmän.

 

Huomaatko, kuinka vajavainen olen? Tuossa edellä hurskastelin, miten MINÄ olin kirkossa rukoilemassa, mutta NE MUUT eivät tulleet. Hyi hyi! Kuinka helposti teen opin siitä, miten itse toimin. On monia tilaisuuksia, joihin minä en tullut ja tilaisuuden vetäjät hämmästelivät, missä ne muut (minä mukaan lukien olin)? Muistaakseni Jeesus taisi jossakin tilanteessa kertoa vertauksen kahdesta miehestä temppelissä. Toinen oli etupenkissä, toinen ihan takana.

 

Sydämen tila ratkaisee. Ei meidän kirkollinen näyttelijänsuorituksemme. Minä tarvitsen Pyhää Henkeä. Niin kuin meidän seurakuntamme. Olemme taistelussa. Sielunvihollinen pyrkii loppuun asti salaamaan oman osuutensa. Tänään kuuntelin radiosta pätkän jonkun sotahistorioitsijan haastattelua. Puhuttiin Ukrainan tilanteesta. Haastateltu totesi, että tätä tilannetta ovat vastapuolen sotilaat suunnitelleet jo yli 11 vuotta. Suunnittelu on heille rutiinia, se on heidän työtänsä.

Minkälainen sitten on Suomen tilanne, kysyi haastattelija. Vastaus jäi mieleen. Kaikista pahin tilanne Suomen kannalta on se, jos muut päättävät meidän tilanteestamme. Eli jos Suomi jää idän ja lännen välille ja Suomesta tulee suurvaltojen raja-aluetta, me emme enää itse pysty tilanteestamme päättämään, sen tekevät muut. - Haastattelija oli melko järkyttynyt.

Positiivarien viestistä luin jutun "Arvokkaat asiat näkyvät teoissa".

"Vanha, viisas nainen vaelsi vuorilla ja löysi purosta arvokkaan kiven. Seuraavana päivänä hän tapasi tuntemattoman kulkijan. Mies oli nälkäinen, joten nainen otti laukustaan evästä ja jakoi sen vieraan kanssa.

Tämä huomasi arvokkaan kiven ja pyysi sitä itselleen. Nainen antoi sen hänelle hetkeäkään epäröimättä. Vieras lähti ja iloitsi hyvästä onnestaan. Hän ymmärsi, miten arvokas kivi oli: se voisi turvata taloudellisesti koko hänen loppuelämänsä.

Muutamaa päivää myöhemmin mies palasi takaisin ja palautti kiven naiselle. ”Olen ajatellut asiaa”, hän sanoi. ”Tiedän, kuinka arvokas kivi on, mutta annan sen takaisin siinä toivossa, että voisit antaa minulle vielä arvokkaampaa. Anna minullekin se ominaisuus, jonka ansiosta saatoit lahjoittaa minulle tämän kiven.”  

Jumalan antama usko on kuin ydinvoima. Koko elämä voi muuttua. Aamulla luin Raamattua ja luin myös kohdan: "Jumalalle on kaikki mahdollista." - Olin lukenut tekstin aiemminkin ja myös alleviivannut sen. Alleviivattua tekstiä lukiessa tuntui hyvältä niin kuin lukuisia kertoja aiemminkin tuota tekstiä lukiessa. Mutta jatkoin lukemista ja sitten lähdinkin jo aamukahville.

Jokaisella meistä on lempikohtia ja aforismeja, jotka muistamme yleensä ulkoa ja jota ehdimme elämämme aikana lainata/muistaa lukemattomia kertoja. Minulle yksi tuollainen teksti on evankelista Luis Palaun välittämä: "Me uskomme, että Jumalalle on kaikki mahdollista, mutta emme usko, että Jumala tekee mitään."

Apua! Teksti on valitettavan totta. Jostain hyvin syvältä nousee kaipaus ja rukous: "Anteeksi, Herrani, että olen ollut veltto ja laiska. En paljoa rukoile, lue Raamattua, enkä käy missään. En uskalla pyytää maanjäristystä, koska se voi vaikka tapahtua. Mutta rukoilen, että heräisin. Että rohkaistuisin. Että alkaisin käyttää rukouksen kautta niitä valtavia mahdollisuuksia, joita olet sanassasi antanut."

 

Tänään on monta kertaa mielessäni ollut rukousta kuvaava aforismi: "Rukous on se käsi, joka tarttuu siihen käteen, joka liikuttaa koko maailmaa." Mielettömän hieno rohkaisu rukoilla. Koska Jumala toimii ja vaikuttaa rukousten kautta.

 

Viime viikon lopulla luimme lehdistä, että joku Espoossa asuva nettipelaaja oli voittanut Eurojackpot-pelistä yli 60 miljoonaa euroa. Voitto on suurin tähänastisista. En ole varmasti ainoa, joka oli jonkun verran kateellinen, että joku sai noin suuren voiton. Rahat tulevat suoraan tilille, niin etteivät muut tiedä. 

 

Pelaamme rahapelejä ja lottoamme sentähden, koska kaipaamme valtavaa rahasummaa, joka olisi koko loppuelämämme turva. Voimme ajatuksissamme hurmioitua siitä, mitä kaikkea tuolla summalla voisimme tehdä. Annamme muutaman miljoonan lapsille, joku miljoona myös lähetystyölle.. mutta suurimman summan jätämme tietenkin, pahan päivän varalle, omalle tilillemme. - Kuitenkin, todennäköisyys voittaa on äärettömän pieni.

 

Ei tästä hengellisyydestäkään mitään tule! En pysty olemaan edes uskovainen. Korkeintaan keskinkertainen harrastelija-näyttelijä, kupla. Ei mikään riemukupla vaan pelkkä kupla. Kuulin kerran tapauksen hengellisestä tilaisuudesta. Puheenvuoron käyttäjä aloitti: "Tällainen on fariseus edestä. Ja tällainen takaa." - Lauseiden välissä puhuja pyöri pöntössä. Vaikka alku oli hyvä, puheen pitäjä ei osannut jatkaa vaan pyörintä jatkui. Tilaisuuden juontaja armahti puhujaa ja ohjasi hänet istumaan.

 

Lempijutuista puheen ollen.. Olen lukemattomat kerrat muistanut ja kertonut toisillekin seuraavaa juttua Stockmannilta. Vuosia sitten tavaratalossa oli pyörivät ovet (niin kuin Ikeassa nykyään). Eräs mummo oli mennyt ovista sisään ja ulos ja lopulta hän ei tiennyt, missä oli? Mummo meni sitten lähimmän kassaneidin luokse ja kysyi häneltä: "Olenkohan minä se sama nainen, joka tässä äsken oli?"

 

Moni on tehnyt lyhyempiä tai pidempiä kierroksia. Ja eräänä päivänä huomaamme olevamme siinä, mistä lähdimme. Toisaalta se saattaa meidän kannaltamme olla hyväkin uutinen. Joudumme tai pikemminkin saamme tulla Vapahtajamme luokse. Saamme pyytää, että Hän puhdistaisi meidät kaikesta pahasta, kaikesta menneestä. Ilman Häntä emme selviä. Emme yhtäkään päivää. Hänen ansiostaan ja Hänen avullaan voimme päästä perille voittajina. Raha, eikä mikään muu tule meitä pelastamaan. Mutta meidän Vapahtajamme Jeesus, Kristus haluaa sen tehdä.

 

Rukoillaanko tänään illalla? Sovitaanko, että kello 20:n aikoihin pidetään lyhyempi tai pidempi rukous. Rukoillaan, että Jeesus antaa meille uuden alun. Rukoillaan, että meidän sydämemme syttyy uudelleen rakastamaan häntä. Hän on meidän ainoa toivomme. Jos et muista tai jaksa rukoilla klo 20:n aikoihin, ei mitään painetta siitäkään.

 

Jäädään meidän Jeesuksemme turviin. Hän pelastaa meidät kaikesta tulevasta, meidän ei tarvitse pelätä. Huomaatko? Risti loistaa! Risti kutsuu meidät Vapahtajan turviin.

 

 

 

 



"Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon.." (A-M Kaskinen)

Blogini otsikko on Anna-Mari Kaskisen sanoittamasta laulusta "Tunnen suurta Jumalaa vain vähän". Laulun viimeisessä säkeistössä ovat sanat: "Olin täynnä suurta ahdistusta, Vapahtajaa hiljaa rukoilin. Hän sanoi: Älä pelkää rangaistusta, ristillä jo sinut armahdin.."

 

Me pääsemme Taivaaseen yksin Jeesuksen tähden. Se, mitä Vapahtaja ristillä teki, riittää meidän armahtamiseemme. Vaikka tuntisimme itsemme miten mahdottomiksi ihmisten ja Jumalan edessä, Jeesuksen teko riittää tekemään meistä taivaskelpoisia.

On ollut mielenkiintoista seurata Ukrainan tilannetta. Laajemman sodan uhka pelottaa suomalaisiakin. Taloudelliset pakotteet pakottavat meitäkin miettimään, mitä tulevaisuudessa tapahtuu?

Olin eilen seurakuntani messussa. Väkeä oli sen verran, että jokaiselle läsnä olevalle olisi riittänyt kaksi penkkiä kullekin. Paljon olen miettinyt sitä, miten oman paikkakuntani ihmisillä on niin paljon kiireitä, etteivät he ehdi kirkkoon tulla. "Kiire" on usein itsellänikin tai millä nimellä me kaikkia mahdollisia esteitä kutsummekaan. Entinen presidenttimme, Urho Kekkonen, tuli tunnetuksi siitä, että hän piti kunnostaan hyvää huolta. Hän lausui aikanaan tunnetun ajatuksen: "Kaikki syyt, mitkä estävät kuntoilun, ovat tekosyitä."

Liekö samalla tavalla meidän hengellisen aktiivisuutemme laita? Kärsimme hengellisestä puutostaudista. Emme syö sitä, mistä hengellisyytemme saa ravintoa. Syömme kyllä, mutta usein roskaruokaa.

Moni miettii, mitä naapurimme Venäjä jatkossa tekee? Jo vuosikymmeniä sitten kuulin ja sain lukea monia profetioita, mitä Neuvostoliitto tulee tekemään. Profetiat kiinnostavat uskovia. Mitä minulle tulee tapahtumaan, mitä Suomelle?

Totuus on se, että meistä ihmisistä ei kukaan tiedä, mitä minulle ja Suomelle tapahtuu? Yksi asia on sen sijaan varmaa. Jeesus tulee takaisin. Joka aamu kun heräämme, hänen tulonsa on jälleen yhtä päivää lähempänä.

Tammikuussa 1991 järjestettiin Forssan Seurakunnassa rukouspäivät. Tapahtuma alkoi perjantai-iltana ja loppui sunnuntaina. Torstaina oli alkanut Persianlahden sota. Kirkko oli täynnä väkeä. Moni oli tullut kirkkoon, koska oli säikähtänyt. Juhlilla mukana ollut piispa Paavo Kortekangas totesi, että moni on tullut kirkkoon, kun on säikähtänyt, että alkaako nyt kolmas maailmansota? Kun maailmansotaa ei tullutkaan, moni jäi pois kirkosta, Jumalaa etsimästä.

Olen kuullut monia profetioita/puheita, joiden pääsisältö on Suomeen tuleva suuri herätys. Viimeksi viime viikolla Radio Deissä eräs (ulkomailta tullut) julistaja kertoi, mitä pian tulee tapahtumaan. Kuulijat vaikuttivat tosi innostuneilta.

Mutta jos/kun Suomeen tulee herätys, mikä kansamme lopulta herättää? Sitä ei parhainkaan julistaja saa aikaan. Sen saa aikaan yksi Jumala ja Hänen Pyhä Henkensä. Itsestäni vaan tuntuu siltä, että tällä hetkellä meillä menee niin hyvin (myös seurakunnissa) ettei evankeliumi kelpaa. Olemme sokeita, kun emme näe totuutta. Että kaikki hyvä meillä on Jumalan lahjaa.

Syön hyvin ja juon kahvit, enkä muista kiittää Jumalaa, joka kaiken on minulle antanut. Opinko kiittämään leivästä vasta sitten, kun sitä ei enää ole?

Libyan johtajaa Muammar Gaddafia haastateltiin taannoin. Haastattelija kysyi, mitä Gaddafi pelkää vai pelkääkö hän mitään? Gaddafi vastasi, että hän pelkää vain yhtä asiaa. Sitä, että "nukkuva jättiläinen" herää. Haastattelija kysyi: "Mikä tämä nukkuva jättiläinen on?" Gaddafi vastasi: "Se on Jeesukseen Kristukseen uskova seurakunta. Mutta nyt ei ole mitään hätää. Seurakunta nukkuu sikeästi."

Jos uskovat/julistajat/profeetat ovat hiljaa, Jumala voi käyttää vaikka jumalatonta ihmistä! Aikamoinen juttu! Kun Jeesus oli ratsastamassa Jerusalemiin, tien vieressä ollut väki huusi Hoosiannaa. Joku kehotti Jeesusta kieltämään väkeä huutamasta. Jeesus vastasi: "Jos nämä olisivat hiljaa, kivet huutaisivat."

Johannes Kastaja sanoi kauan sitten: "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.." Johannes oli erämaan hiljaisuudessa oppinut Vapahtajasta jotakin keskeistä. Hän on meidän elämämme ainoa turva ja pelastus. Jos haluamme saada Jumalan voiman käyttöömme, meidän tulee suostua myös siihen, että meidät tehdään heikoksi.

Koululaisvitsissä kysytään: "Miksi Robin Hood ryösti rikkailta? - Vastaus on, että koska köyhillä ei ollut, mitä ryöstää." Heikoksi ja köyhäksi tuleminen on melkoisen vaikeaa. Kun kolehtihaavi liikkuu seurakunnan keskellä, otan rahapussista Jumalalle lahjan kolikkopuolelta. Säästän setelit itselleni, omaan käyttööni. Suntioillakin on messun jälkeen työtä, kun he laskevat messussa olleen seurakunnan pikkurahat.

Siivosin talomme vinttiä viime viikolla ja löysin vaatekomerosta kansion, johon olin kerännyt hyviä tekstejä. Lainaan yhtä niistä. Kirjoittajaa en valitettavasti muista.

"Joka on järjestänyt itselleen varaston, josta hän voi ottaa kun tahtoo, joutuu alituisesti kysymään itseltään, kuinka kauan varasto riittää. Varasto on täytettävä ajoissa. Mutta sen, joka on heittänyt ulos kaiken omansa, ei tarvitse tehdä enää mitään ennakkoarvioita. Joka on täysin köyhä, on myös täysin vapaa edellyttäen, että hän on Jumalan pieni köyhä.

Hänen köyhyytensä on hänen rikkautensa, sillä se pakottaa hänet luottamaan Jumalaan. Toisaalta taas luottamus Jumalaan antaa hänelle rohkeuden, jota hän tarvitsee luopuakseen kaikesta omastaan. Mitään hänen ei tule panna talteen, sillä hän tietää, että Jumala antaa hänelle joka hetki sen, mitä hän tarvitsee. Ja ellei anna jotakin, sitä ei tarvitakaan."

".. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa elämäänsä uudestaan, aloittaa koko taival, niin ettei ole tarvis pyyhkiä menneestä sanaakaan.." (O.Bergholtz)

Jos tänään annan Jumalalle vain kolikoita, viimeistään elämäni lopussa tulee tilanne, että joudun antamaan pois kaiken. Sen, mitä olen lainaksi saanut, Jumalalta.

Mitä Jumala haluaisi kenties tänään elämässäni tehdä? Uskon, että Hän haluaisi minun lukevan Raamatun Sanaa. Samoin uskon, että Hän haluaisi, että tänään rukoilisin kenties jonkun muunkin puolesta kuin itseni puolesta. Kenties Hän haluaisi herättää minutkin unestani?

Kuulin hiljan mielenkiintoisen tapauksen. Mies ja nainen olivat seurustelleet jo jonkun aikaa. Olivatko jo kihloissakin? Kun sitten mies jossakin hyvässä hetkessä alkaa varovasti kertoa naiselle: "Minun pitäisi kertoa sinulle yksi tärkeä asia." - "Minä olen uskossa." - Tähän uutiseen nainen toteaa suunnilleen näin: "Ihme juttu." - "Minäkin olen uskossa."

Monta vuotta sitten sain kirjeen, jossa oli seuraava teksti:

"Poikani, sinä et ole syntynyt miehen tahdosta, vaan Minun tahdostani. Minä tahdoin juuri sinun kaltaisen lapsen. Ei se mitä teet minulle ole niin tärkeätä, vaan tärkeintä minulle on se, mitä olet; sillä rakastan enemmän sinua kuin tekojasi..

Poikani! Sinun ongelmasi ei ole synti, vaan Minä olen sinun ongelmasi. Koska et tunne minun armoani ja rakkauttani sinua kohtaan, et kykene luottamaan että tälläkin hetkellä sinua hellästi rakastan ja ikävöin saada lohduttaa.."

Vaikka minä en Sinua tunne, Jeesus tuntee kyllä. Hyvinkin. Hänen tahdostaan Sinä tänne synnyit. Vanhassa jutussa kysytään, mitä Jumala sanoi, kun  Hän Moilasen loi? "Olkoon nyt yksi tuollainenkin." - Meidän Herramme tarkoitti todella, että Sinä synnyit. Hän ei luonut Sinua orjakseen. Hän loi Sinut ilokseen.

Tämänkin päivän Jumala loi iloksi Sinulle ja minulle. Tänään hän haluaa opettaa meille jotakin tosi upeaa. Hän haluaa opettaa meitä tuntemaan Hänen rakkauttaan. Elämä Hänen yhteydessään ja Hänessä on huikea seikkailu.

Rukoilen Sinun puolestasi. Rukoilen, että juuri tänään Jumala yllättää Sinut. Että opit lepäämään kaikessa Hänen varassaan.

Eilen kävimme Korteniemen perinnetilalla. Tilan laitumilla oli mm. hevonen. Minulle oli ihme, kun kuulin hevonen pystyy nukkumaan seisaallaan. Jotain hyvin rentoa ja levollista oli tuossa hevosessa. Koko luomakunta odottaa Jeesuksen toista tulemusta.

Jaksele hyvin siellä, missä oletkin.