Siivosin äsken vintin komeroa, jossa on vaatteiden lisäksi vanhoja kirjoja, joita en ole lukenut pitkään aikaan. Kirjojen joukossa oli Corrie ten Boomin "Murrettua leipää tälle päivälle". Kirjoitan tuosta kirjasta muutaman otteen.
"Eräällä vanhalla munkilla oli tapana laulaa joka jouluaatto joululaulu. Hänen lauluäänensä oli heikko, mutta hän rakasti Herraa ja lauloi koko sydämestään Jumalan kunniaksi. Tuli päivä, jolloin luostarin priori sanoi hänelle: "Don-veli, nyt meidän uusi munkkimme, jolla on kaunis laulunääni, laulaa jouluna täällä luostarissa." Ja uusi munkki lauloi todella ihanasti. Kaikki olivat onnellisia.
Mutta samana iltana enkeli tuli luostarin priorin luo ja kysyi: "Miksei teillä ollut tavanomaista joululaulua ohjelmassanne?" Priori vastasi, että uusi munkki oli laulanut kyllä laulun. Silloin enkeli sanoi surullisena: "Me emme kuulleet sitä taivaassa."
Vanha munkki kunnioitti Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Mutta nuori munkki ei laulanut Jumalan kunniaksi - vaan ajatteli omaa kunniaansa.
Tärkeää ei ole se, kuinka paljon sinä voit tehdä Jeesukselle, vaan se, kuinka paljon Jeesus voi tehdä sinun välitykselläsi. Meidän suurin ongelmamme, kun haluaisimme olla Jumalan käytössä, on meidän oma minämme ja kunnian tavoitteleminen. Jeesus sanoo Mark 1:17 "Minä teen teistä ihmisten kalastajia.."
Vain Jeesus voi tehdä meistä soveliaita hänen käyttöönsä. Fransiskus Assisilaiselta kysyttiin kerran, mistä mahtoi johtua, että Jumala käytti juuri häntä niin paljon. Hän vastasi: "Syy siihen, miksi Jumala on siunannut runsaasti työtäni, on varmaan seuraava: Jumala katseli taivaasta maahan kysellen mielessään: "Mistä löytäisin kaikkein heikoimman, köyhimmän ja vähäpätöisimmän miehen käyttööni?" Sitten Hän huomasi minut ja sanoi: "Nyt olen löytänyt tuon henkilön. Teen työtä hänen välityksellään, sillä varmaankaan hän ei ylpisty eikä ota kunniaa minulta. Hän tietää, että olen käyttänyt häntä aina sen vuoksi, että hän on ollut hyvin vähäpätöinen mies eikä voi pitää itseänsä merkittävänä."
"Vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi.. tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." 1 Kor 1:27-29
Vanha sananlasku kuuluu: Vanhemmat kasvattavat lapsiaan suuriksi, mutta Jumala kasvattaa lapsiaan pieniksi, jotta Jeesus voisi (heissä) suureksi tulla.
Kun haluamme/haluaisimme olla Jumalan käytössä ja sitä rukoilemme, Jumala aloittaa työnsä meissä. Hän alkaa riisua meitä monista asioista. Kun hänen työnsä etenee, me huudamme tuskissamme, ettemme halunneetkaan mitään tällaista. Paavalikin pyysi, että tuo vaikea vaihe menisi häneltä ohi ja loppuisi, mutta hän sai vastauksen: "Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.."
Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Kuvittele! Meidän taivallisen Jumalamme ja Herramme voima voi tulla täydelliseksi meidän heikkoudessamme.
Jos juuri tänään, tällä hetkellä, tunnet itsesi heikoksi, sairaaksi, mahdottomaksi, syntiseksi, toivottomaksi, Jumala pystyy antamaan Sinulle voimansa, koska Sinulla ei ole enää mitään, jota Herralle ja ihmisille tarjoaisit. Tyhjän Jumala voi täyttää. Matteuksen evankeliumin 11. luvussa Jeesus sanoo meille: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon."
Tämän päivän ihmeellinen sanoma on siinä, että meidän Herramme ja Vapahtajamme haluaa antaa meille voimansa ja rauhansa. Ole vain ihan hiljaa ja lepää. Jumala tietää missä Sinä olet ja missä asut. Sinun ei tarvitse järjestää kuljetusta Hänen luokseen. Hän tulee luoksesi, kun et enää jaksa lähteä Häntä etsimään. Juuri tällä hetkellä, sydämessäsi, saat mennä Hänen lähelleen, ja Sinä saat levon ja rauhan. Ja Hän julistaa Sinulle, että Hänen tähtensä saat kaikki syntisi anteeksi. Vaikka Sinulta olisi riisuttu kaikki, jäljelle jää Jumalan rakkaus, jota kukaan ei voi Sinulta ottaa pois.
"Isoisäni oli kerran kirjoittanut isälleen: "Rukoilen, että Herra tulisi lähemmäksi minua." Silloin isoisäni isä oli maininnut kirjeessään näin: "Kala ei pyydä vettä tulemaan lähemmäksi itseään; lintu ei pyydä tuulta tulemaan lähemmäksi itseään. Herra on hyvin lähellä meitä. Iloitse siitä."
Viime vuoden lopulla kotiseurakuntani kirkossa aloitettiin rukoushetket kirkossa (torstaisin). Ensin keskipäivän rukoushetkinä ja tämän vuoden puolella iltarukoushetkinä. Noissa hetkissä rukoillaan kaikkien seurakuntaan tulleiden rukouspyyntöjen puolesta. Kirkossa on hyvä rukoilla. Koska Jumala on läsnä. Viime torstai-iltana olin rukoushetkessä yksin. Odotin muita. Mutta heitä ei tullut.
Muistan erään toisen alttarihetken Forssan kirkon alttarilla vuosikymmeniä sitten. Hengellisessä tilaisuudessa oli joku amerikkalainen julistaja/rukoilija. Tilaisuuden lopussa alttari oli täynnä rukousta ja ulkolaista rukoilijaa odottavia.. Odotin ja odotin.. ja kait vähän tuskastuin, kun rukoilija oli vielä toisten luona.. Silloin kuulin sisälläni hiljaisen kuiskauksen. Uskon, että se oli Jumalan ääni. Se kuului jotenkin näin: "Miksi tuskailet.. Minä, Jumala, olen tässä sinun luonasi.." - Se oli ihmeellinen opetus. Meidän hengellisyytemme ei voi olla kiinni kenestäkään ihmisestä. Jumala on lähellämme joka hetki. Juuri nytkin. Tuntui meistä miltä hyvänsä.
John Henry Jowett on kirjoittanut:
"Eräs maanviljelijä oli koko ikänsä kantanut kaiken perheeseensä tarvittavan veden kaukana sijaitsevasta lähteestä. Mutta kerran hän löysi vesisuonen aivan oman talonsa vierestä. Hän riemuitsi valtavasti: vettä oli löydettävissä - hänen omalta tontiltaan!"
"Sieluni, sinun lähteesi on lähellä - aivan vieressäsi. Älä etsi enää. Hakeminen on päättynyt; lähde on jalkojesi juuressa."
Vuosien kuluessa olen puheissani ja kirjoituksissani (niin kuin tässä blogissakin) käyttänyt paljon lainattuja tekstejä. Olen aina ymmärtänyt, että on etuoikeus saada jakaa - levittää sellaisia tekstejä, joista itsekin olen paljon saanut. Lopulta kaikki on Jumalan lahjaa.
Tämän kirjoitukseni loppuun, kirjoitan Ylva Eggehornin tekstin "Se yksinkertainen sanoma"
"Ja se yksinkertainen sanoma on kulkeva
sinun käsiäsi ja jalkojasi myöten,
sinun työtäsi, aikaasi, rahojasi ja päätöksiäsi,
sanojasi, tietojasi ja unelmiasi myöten
sinun ruumiisi lävitse joka on kätkössä niin
monien vaatekertojen alla
ja kasvojesi lävitse jotka ovat jäässä
niin monien pettymysten alla
että Hän tulee jonakin päivänä takaisin ja
kerää meidät kaikki syliinsä kuin linnut,
sinä päivänä me olemme yksi ainoa,
yksi ainoa mies on oleva Hän joka kohtaa
rakastettunsa, ainoansa
ja me sanomme toisillemme
maan mullan ja väsymyksen ja monien kyynelten lävitse
miten kaunis sinä olet, rakkaani
miten kaunis sinä olet."
