Jumala on ihmeellinen. Hänellä on ihmeellinen suunnitelma myös meidän elämäämme varten. Sielunvihollinen tietää loppunsa lähestyvän ja siksi hän riehuu ja tekee kaikkensa, jotta ihmiset eivät uskoisi Jumalaan ja Hänen valtaviin mahdollisuuksiinsa. Erityisellä tavalla vihollinen pyrkii siihen, että emme lukisi Jumalan Sanaa, koska usko syntyy Jumalan Sanasta.
Jumala sanoo meille tänään: "Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä.. ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra."
Olin kerran muistotilaisuudessa, jossa eräs lähiomainen sanoi mm. "Niin paljon jäi sanomatta.." - Läheisen ihmisen muistotilaisuudessa varmaankin lähes kaikki miettivät sitä, minkälainen yhteys meillä oli poisnukkuneeseen. Moni ajattelee, että meiltäkin jäi paljon sanomatta, paljon jäi tekemättä. Haudan äärellä ei enää voi tehdä mitään hänen hyväkseen, joka iäksi on lähtenyt pois.
Näin voimme ajatella ihmisten suhteen. Mutta kaikista tärkeintä elämässä on yhteys Jumalaan. Onko yhteys häneen kunnossa? Olemmeko kulkeneet omien suunnitelmiemme mukaan? Vai olemmeko antaneet Jumalan johdattaa elämäämme? Tämä päivä ja hetki on meille annettu lahja. Lahja tulla Jumalan eteen. Lahja löytää yhteys Häneen, jos se on ollut hukassa. Edellä kirjoittamassani Jeremian kohdassa on annettu meille ihmeellinen lupaus, että Jumala kuulee meitä, kun rukoilemme ja hän antaa meidän löytää itsensä.
Kun yhteys Jumalaan syntyy, sydämeemme laskeutuu rauha. Rauha ja tietoisuus siitä, että olemme turvassa Hänen ominaan. En ikinä unohda sitä tilannetta, joka sattui minulle kesällä 2007. Olin hoidettavana kovan selkäkivun takia Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa. Eräänä iltana sain kovan kipukohtauksen. Työssä ollut sairaanhoitaja soitti sairaalan ensiavussa päivystävälle lääkäri ja hän kehotti siirtämään minut heti ambulanssilla sinne. Kun makasin ensiavun odotustilassa tunsin selvästi, kun joku (näkymätön) kävi luonani. Viipyi hetken, ja "tarkisti", ovatko asiani kunnossa? Kun näin oli, hän lähti pois.
Äitini oli kuollut pari viikkoa aikaisemmin. Ajattelin, että tähän kohtaukseenko minä nyt kuolen? Katselin mielessäni kuvaa taivaasta. Tuolla pilvessä on "reikä", josta äiti on juuri mennyt Taivaaseen. Onko nyt minun aikani? Näinkö lyhyellä aikaa me molemmat sinne matkaamme? Mutta vielä ei ollut minun aikani.
Tuo kokemus lähellä kuolemaa jätti sydämeen sellaisen tunnun, että tämä elämä täällä maan päällä kestää vain hetken. Jumala antaa elämän ja Jumala ottaa sen pois, kun Hänen aikansa on. Tuon hetken jälkeen olen suhtautunut moneen asiaan aivan eri tavalla kuin ennen sitä.
Tärkeätä on nyt-hetki. Just tämä tässä, jota parhaillaan elämme. Kyse on myös rohkaistumisesta tehdä ratkaisuja, joita on hyvä tehdä. Ei vain suunnitella niitä. Tavoittaa myös sitä persoonaa/persoonallisuutta, joksi Jumala on meidät luonut. Elämä Jumalan yhteydessä ei ole uskontoa eikä uskonnollisuutta, vaan rikasta, täyttä elämää. Vuosikymmeniä sitten kuulin seuraavan aforismin: "Ihmisen käsissä moni asia pilaantuu, jopa evankeliumi."
On helppoa oppia uskonnolliseksi. On helppo oppia puhumaan käyttäen hengellisiä termejä. On helppo alkaa käyttäytyä niinkuin uskovat käyttäytyvät. Mutta valitettavasti sillä petämme toisia ja petämme itseämme.
Jumala haluaa vapauttaa meidät todelliseen elämään. Kuulin kauan sitten tarinan nuoresta, uskoon tulleesta naisesta. Nainen pukeutui tyylikkäästi, käytti koruja ym. Hän tuli iloiten seurakuntaan ja nautti täysillä yhteydestä Jumalan kanssa. Mutta erästä vanhaa uskovaa naista häiritsi tuon nuoren naisen käyttämät korvakorut. Kerran sitten tämä vanha nainen heilautti sormellaan nuoremman korvakoruja ja sanoi: "Milloin sitten Herra saa pelastaa sinut näistä.."
Siitä hetkestä tuo nuori nainen lähti pois seurakunnasta. Hän ei pystynyt ymmärtämään sitä, että Jeesukselle hän oli kelvannut ihan sellaisenaan, mutta tuolle vanhalle uskovalle ihmiselle hän ei kelvannut. Meni pitkän aikaa, että tämä nuori nainen pystyi tulemaan takaisin seurakuntaan.
Niin helppoa on alkaa suorittaa hengellisyyttä/uskonnollisuutta. Vanhassa aforismissa sanotaan: "Lakihurskaus tunnetaan siitä, että se on jatkuvasti toisten kurkussa vaatimassa toisilta täydellisyyttä, nostaen toisten synnit lipputankoon, omat synnit unohtaen.."
Toisten synneistä on liiankin helppo tehdä parannusta. Kuitenkin on niin, että Herra kysyy meiltä parannuksen tekoa omista synneistämme. Monille raamatullisuus on rankka lyömäase. Luterilaisuuskin voi olla. Oikeassa oleminen.
Psalmissa 119 on hyvä kohta: "Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin, niin minä opin sinun käskysi.."
Entinen työtoverini, Erkki Leminen, kirjoitti vuosia sitten: "Miten uskovasta ihmisestä tulee armollinen? - Siinä tarvitaan paljon lankeemuksia.."
Kun näemme oman pahuutemme, syntisyytemme, meiltä otetaan pois itse ansaittu hyvyys ja pyhyys. Vain Jumala on hyvä ja pyhä. Ilman Jumalan armoa, olemme kuoleman omat.
Jos yhteys Jumalaan ei ole kunnossa. Syystä tai toisesta. Nyt siihen on mahdollisuus. Ei tarvitse muuta kuin tunnustaa Hänelle se, ettemme ilman Häntä selviä. Osaamme tehdä vain pahaa. Loukata ja satuttaa. Lähimmäisiämme ja Jumalaa. Meillä ei ole muuta toivoa kuin se, että Jumala ottaa meidät omakseen, pesee puhtaaksi ja armahtaa. Antaa uuden alun.
Jeremian kirjan 30. luvussa on meille ihmeellinen lupaus: "Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen vieraan ikeen sinun niskastasi.. he saavat palvella Herraa, Jumalaansa.."
Tuo ikeen Herra haluaa särkeä niskastasi, elämästäsi Sinua sitomasta ja kiusaamasta. Tuohon sanan lupaukseen saamme juuri nyt turvautua. Me saamme tilalle vapauden ja rauhan. Ja saamme palvella Jumalaa.
"Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra.." - Näin ihmeellisesti Herra meille tekee. "Minä rakennan sinut uudelleen.."
Ja vielä Herra sanoo: "Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut." - On olemassa vain yksi tie Taivaaseen. Se on tämä Jumalan lahjaksi meille antama. Armo. Jumalan ihmeellinen rakkaus. Anteeksiantamaus, jonka Jeesus meille hankki kuolemalla meidän pahuutemme tähden ristillä.
"Minä teen heidän kanssansa ikuisen liiton: minä en käänny heistä pois vaan osoitan heille hyvyyttä, ja he pelkäävät ja kunnioittavat minua eivätkä enää luovu minusta. Minä iloitsen tehdessäni heille hyvää.." - Tällainen ihmeellinen Herra meillä on.
Kun asiamme tulevat kuntoon Jumalan kanssa, Jumala sytyttää meitä rukoilemaan kaikkien läheistemme puolesta. Erityisesti heidän, jotka eivät vielä tunne Jumalaa ja Vapahtajaa. Tämä on armon päivä.
Rukoilen Sinun puolestasi, joka tätä tekstiäni luet. Herra on ihan lähellä Sinua. Anna Hänen ottaa koko elämäsi. Sinun ei tarvitse muuttua ensin pyhäksi, jotta Hän Sinut huolisi. Hän on erikoistunut mahdottomiin tilanteisiin. Toivottomiin omissa silmissään. Minä olen yksi esimerkki siitä, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Herran avulla me jaksamme. Hän Sinua kaikessa siunatkoon.
Tänä iltana on aihetta sytyttää toivon ja rakkauden kynttilä. Koska Jumala rakastaa meitä.
