"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra.." Jer 29:11

Jumala on ihmeellinen. Hänellä on ihmeellinen suunnitelma myös meidän elämäämme varten. Sielunvihollinen tietää loppunsa lähestyvän ja siksi hän riehuu ja tekee kaikkensa, jotta ihmiset eivät uskoisi Jumalaan ja Hänen valtaviin mahdollisuuksiinsa. Erityisellä tavalla vihollinen pyrkii siihen, että emme lukisi Jumalan Sanaa, koska usko syntyy Jumalan Sanasta.

 

Jumala sanoo meille tänään: "Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä.. ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra."

 

Olin kerran muistotilaisuudessa, jossa eräs lähiomainen sanoi mm. "Niin paljon jäi sanomatta.." - Läheisen ihmisen muistotilaisuudessa varmaankin lähes kaikki miettivät sitä, minkälainen yhteys meillä oli poisnukkuneeseen. Moni ajattelee, että meiltäkin jäi paljon sanomatta, paljon jäi tekemättä. Haudan äärellä ei enää voi tehdä mitään hänen hyväkseen, joka iäksi on lähtenyt pois.

 

Näin voimme ajatella ihmisten suhteen. Mutta kaikista tärkeintä elämässä on yhteys Jumalaan. Onko yhteys häneen kunnossa? Olemmeko kulkeneet omien suunnitelmiemme mukaan? Vai olemmeko antaneet Jumalan johdattaa elämäämme? Tämä päivä ja hetki on meille annettu lahja. Lahja tulla Jumalan eteen. Lahja löytää yhteys Häneen, jos se on ollut hukassa. Edellä kirjoittamassani Jeremian kohdassa on annettu meille ihmeellinen lupaus, että Jumala kuulee meitä, kun rukoilemme ja hän antaa meidän löytää itsensä.

 

Kun yhteys Jumalaan syntyy, sydämeemme laskeutuu rauha. Rauha ja tietoisuus siitä, että olemme turvassa Hänen ominaan. En ikinä unohda sitä tilannetta, joka sattui minulle kesällä 2007. Olin hoidettavana kovan selkäkivun takia Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa. Eräänä iltana sain kovan kipukohtauksen. Työssä ollut sairaanhoitaja soitti sairaalan ensiavussa päivystävälle lääkäri ja hän kehotti siirtämään minut heti ambulanssilla sinne. Kun makasin ensiavun odotustilassa tunsin selvästi, kun joku (näkymätön) kävi luonani. Viipyi hetken, ja "tarkisti", ovatko asiani kunnossa? Kun näin oli, hän lähti pois.

 

Äitini oli kuollut pari viikkoa aikaisemmin. Ajattelin, että tähän kohtaukseenko minä nyt kuolen? Katselin mielessäni kuvaa taivaasta. Tuolla pilvessä on "reikä", josta äiti on juuri mennyt Taivaaseen. Onko nyt minun aikani? Näinkö lyhyellä aikaa me molemmat sinne matkaamme? Mutta vielä ei ollut minun aikani.

 

Tuo kokemus lähellä kuolemaa jätti sydämeen sellaisen tunnun, että tämä elämä täällä maan päällä kestää vain hetken. Jumala antaa elämän ja Jumala ottaa sen pois, kun Hänen aikansa on. Tuon hetken jälkeen olen suhtautunut moneen asiaan aivan eri tavalla kuin ennen sitä.

 

Tärkeätä on nyt-hetki. Just tämä tässä, jota parhaillaan elämme. Kyse on myös rohkaistumisesta tehdä ratkaisuja, joita on hyvä tehdä. Ei vain suunnitella niitä. Tavoittaa myös sitä persoonaa/persoonallisuutta, joksi Jumala on meidät luonut. Elämä Jumalan yhteydessä ei ole uskontoa eikä uskonnollisuutta, vaan rikasta, täyttä elämää. Vuosikymmeniä sitten kuulin seuraavan aforismin: "Ihmisen käsissä moni asia pilaantuu, jopa evankeliumi."

 

On helppoa oppia uskonnolliseksi. On helppo oppia puhumaan käyttäen hengellisiä termejä. On helppo alkaa käyttäytyä niinkuin uskovat käyttäytyvät. Mutta valitettavasti sillä petämme toisia ja petämme itseämme.

 

Jumala haluaa vapauttaa meidät todelliseen elämään. Kuulin kauan sitten tarinan nuoresta, uskoon tulleesta naisesta. Nainen pukeutui tyylikkäästi, käytti koruja ym. Hän tuli iloiten seurakuntaan ja nautti täysillä yhteydestä Jumalan kanssa. Mutta erästä vanhaa uskovaa naista häiritsi tuon nuoren naisen käyttämät korvakorut. Kerran sitten tämä vanha nainen heilautti sormellaan nuoremman korvakoruja ja sanoi: "Milloin sitten Herra saa pelastaa sinut näistä.."

 

Siitä hetkestä tuo nuori nainen lähti pois seurakunnasta. Hän ei pystynyt ymmärtämään sitä, että Jeesukselle hän oli kelvannut ihan sellaisenaan, mutta tuolle vanhalle uskovalle ihmiselle hän ei kelvannut. Meni pitkän aikaa, että tämä nuori nainen pystyi tulemaan takaisin seurakuntaan.

 

Niin helppoa on alkaa suorittaa hengellisyyttä/uskonnollisuutta. Vanhassa aforismissa sanotaan: "Lakihurskaus tunnetaan siitä, että se on jatkuvasti toisten kurkussa vaatimassa toisilta täydellisyyttä, nostaen toisten synnit lipputankoon, omat synnit unohtaen.."

 

Toisten synneistä on liiankin helppo tehdä parannusta. Kuitenkin on niin, että Herra kysyy meiltä parannuksen tekoa omista synneistämme. Monille raamatullisuus on rankka lyömäase. Luterilaisuuskin voi olla. Oikeassa oleminen.

 

Psalmissa 119 on hyvä kohta: "Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin, niin minä opin sinun käskysi.."

 

Entinen työtoverini, Erkki Leminen, kirjoitti vuosia sitten: "Miten uskovasta ihmisestä tulee armollinen? - Siinä tarvitaan paljon lankeemuksia.."

 

Kun näemme oman pahuutemme, syntisyytemme, meiltä otetaan pois itse ansaittu hyvyys ja pyhyys. Vain Jumala on hyvä ja pyhä. Ilman Jumalan armoa, olemme kuoleman omat.

 

Jos yhteys Jumalaan ei ole kunnossa. Syystä tai toisesta. Nyt siihen on mahdollisuus. Ei tarvitse muuta kuin tunnustaa Hänelle se, ettemme ilman Häntä selviä. Osaamme tehdä vain pahaa. Loukata ja satuttaa. Lähimmäisiämme ja Jumalaa. Meillä ei ole muuta toivoa kuin se, että Jumala ottaa meidät omakseen, pesee puhtaaksi ja armahtaa. Antaa uuden alun.

 

Jeremian kirjan 30. luvussa on meille ihmeellinen lupaus: "Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen vieraan ikeen sinun niskastasi.. he saavat palvella Herraa, Jumalaansa.."

 

Tuo ikeen Herra haluaa särkeä niskastasi, elämästäsi Sinua sitomasta ja kiusaamasta. Tuohon sanan lupaukseen saamme juuri nyt turvautua. Me saamme tilalle vapauden ja rauhan. Ja saamme palvella Jumalaa.

 

"Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra.." - Näin ihmeellisesti Herra meille tekee. "Minä rakennan sinut uudelleen.."

 

Ja vielä Herra sanoo: "Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut." - On olemassa vain yksi tie Taivaaseen. Se on tämä Jumalan lahjaksi meille antama. Armo. Jumalan ihmeellinen rakkaus. Anteeksiantamaus, jonka Jeesus meille hankki kuolemalla meidän pahuutemme tähden ristillä.

 

"Minä teen heidän kanssansa ikuisen liiton: minä en käänny heistä pois vaan osoitan heille hyvyyttä, ja he pelkäävät ja kunnioittavat minua eivätkä enää luovu minusta. Minä iloitsen tehdessäni heille hyvää.." - Tällainen ihmeellinen Herra meillä on.

 

Kun asiamme tulevat kuntoon Jumalan kanssa, Jumala sytyttää meitä rukoilemaan kaikkien läheistemme puolesta. Erityisesti heidän, jotka eivät vielä tunne Jumalaa ja Vapahtajaa. Tämä on armon päivä.

 

Rukoilen Sinun puolestasi, joka tätä tekstiäni luet. Herra on ihan lähellä Sinua. Anna Hänen ottaa koko elämäsi. Sinun ei tarvitse muuttua ensin pyhäksi, jotta Hän Sinut huolisi. Hän on erikoistunut mahdottomiin tilanteisiin. Toivottomiin omissa silmissään. Minä olen yksi esimerkki siitä, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Herran avulla me jaksamme. Hän Sinua kaikessa siunatkoon.

 

Tänä iltana on aihetta sytyttää toivon ja rakkauden kynttilä. Koska Jumala rakastaa meitä.

 

"ihmistä ja eläintä Sinä autat.." (Jumala)

Hyvä Ystävä!

Olet varmasti ihmetellyt, miksen ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Syitä on ollut monia. Jostain syystä töitä on ollut paljon. Vanha, hyvin palvellut tietokoneeni lakkasi myös toimimasta. Kuinka ollakaan, olin juuri kirjoittamassa uutta blogi-kirjoitusta, kun sähköt menivät hetkeksi poikki. Oliko ukkosta ilmassa, en tiedä? Kone ei enää käynnistynyt ja siihen pysähtyi kirjoittaminen. Huomasin tuossa tilanteessa todeksi myös asian, josta olen aika monelle tietokoneen omistajalle kertonut. Aina kannattaa ottaa varmuuskopiot niistä teksteistä, valokuvista, musiikista ym, joita koneella on. Jos kone yhtäkkiä hajoaa, eikä varmuuskopioita ole, on menettänyt kaiken koneen sisällön.
 

Onneksi vanhan koneen sisältö pystyttiin pelastamaan eikä mitään hävinnyt lopullisesti. Kuukausia sitten kirjoitin Sinulle Ellistä, kissasta, joka oli ottanut vanhan kotitaloni ladon kodikseen silloin kun talo oli asumaton. Elli on vapaa, villi luonne. Luonnossa, ulkoilmassa viihtyvä. Oletettavasti joku kylän kesäasukkaista otti aikanaan Ellin kesäkissaksi ja sen jälkeen hylkäsi.
 

Ellin oli pakko selvitä hylättynä ja vahva luonne auttoi selviämään hengissä silloinkin, kun pakkasta oli yli -30 astetta. Kun aloimme Elliä ruokkia, hän ahmi sitä kuin ei olisi viikkoon syönyt mitään. Elli oli suosittu hahmo lajitoveriensa keskuudessa ja poikasia syntyi useita. Vuosi sitten kesällä Ellillä oli jälleen poikanen, jonka se toi meidän nähtäväksi. Ellin henkinen kunto ja villi luonto yhdessä vaikuttivat sen, että meidän oli pakko soittaa eläinsuojeluyhdistykseen. Oletimme, että Ellin viimeinen päivä oli tullut.
 

Koska Elli imetti vielä poikastaan, sitä ei lopetettu. Ja kuinka ollakaan, jonkun ajan päästä Elli synnytti jälleen poikasen. Elli hoiti omat poikasensa ja suostui sijaisemoksi vielä parille muulle hylätylle eläintalon poikaselle. Näin Elli hoitotyöllään ansaitsi elatuksensa. Elli oli eläinsuojeluyhdistyksen asuntolassa noin puoli vuotta. Sitten tehtiin yhteispäätös, että Elli muuttaa takaisin lapsuusmaisemiinsa meidän luoksemme.
 

Koska Elli oli ollut asuntolassa koko ajan sisätiloissa, hän suostui meilläkin asumaan sisällä koko talven. Ennen paluumuuttoaan, Ellille tehtiin leikkaus Forssassa (kohdun poisto ym). Oli vaikea uskoa, että em. seikat vaikuttivat niin, että Elli tuli toisena persoonana takaisin. Poissa olivat lähes jatkuvat raskaudet ja imetykset. Poissa oli myös hormoonien aiheuttama levottomuus. Leikkauksen jälkeen ei yhtään lajitoveria ole käynyt Elliä tapaamassa.
 

Keväällä Elli aloitti jälleen ulkoilmaelämän. Muutama yksittäinen yö sisällä, muuten kaikki yöt ulkona, ladossa tai muualla. Ruoka-ajat Elli muistaa lähes minuutilleen. Oli joskus mielenkiintoista seurata, kun Elli muutamaa minuuttia ennen normaalia ruokinta-aikaa, kävelee kylätietä kotia kohti.
 

Pari-kolme viikkoa sitten Ellin liikkuminen tuli vaikeaksi. Kävely onnistui, juoksu ei. Jälleen kerran kun Elli saapui iltaruokailuun, huomasin hännän juuressa ison puremajäljen. Joko supikoira tai joku muu peto oli purrut Elliä pahasti. Myös päässä näkyi kynnen jälkiä. Kuskasin Ellin eläinlääkäriin, joka nukutuksessa teki leikkauksen. Purema oli aiheuttanut laajan tulehduksen, joka olisi Ellin elämän pian lopettanut ilman leikkausta ja antibioottia.

Blogini alussa ollut kuva on muutama päivä sitten otettu. Vähän ennen tämän tekstin kirjoittamista, olin sängyllä lepäämässä. Elli oli sisällä ja tuli tapansa mukaan rintani päälle lepäämään. Kesken kaiken alkoi turkin puhdistus. Kun sitä oli jatkunut aikansa, Elli nuoli minuakin poskesta. Aivankuin Elli tuollaisilla pienillä eleillä osoittaa olevansa kiitollinen ja iloinen, kun on selvinnyt. Suurin kunnia Ellin pelastamisesta kuuluu kuitenkin vaimolleni, joka kirjoitti Eläinsuojeluyhdistykseen vuosi sitten puhuttelevan vetoomuksen Ellin elämän säästämisestä.

Elli on meille tärkeä, muttei tärkeämpi kuin ihmiset. On huikeata tietää, että Jumala rakastaa meitä vielä äärettömän paljon suuremmalla rakkaudella kuin ihminen pystyy rakastamaan.
 

Jer 8:17 "Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt." Tämä jae on puhutellut minua syvästi. Herralla on suunnitelma meitä varten. Hän haluaa siunata omiaan ja seurakuntiaan. Ja heidän kauttaan välittää rakkauttaan maailmalle. Siksi rukous on niin äärettömän tärkeätä. Että Jumalan hyvät suunnitelmat tulevat esiin. Kaikki lähtee Jumalan kasvojen edessä olemisesta, syttymisestä

Erään kirjailijan kokemus on seuraava: ”Olemme niin pitkänäköisiä, ettemme koskaan näe sitä, mikä on juuri edessämme. Haluamme aina juoda jotakin muuta kuin sitä, mikä on pöydällä. Emme osaa aina tulkita tilannettamme oikein. Ulkoiset olosuhteet ovat usein ristiriidassa sen kanssa mitä uskomme. Tilanteita on mahdoton arvioida sen perusteella mitä näkyy. Kun Jeesus kysyi Filippukselta, miten he ruokkisivat viisituhatta ihmistä, Filippus lähti siitä, että opetuslasten olisi ostettava ruoka. Mekin kokeilemme, löytyisikö omista taskuistamme joitakin mahdollisuuksia, mutta niistä ei löydy mitään.”

Meidän elämämme voi muuttua. Muuttua niin paljon, että sitä on vaikea edes uskoa. Suurin apu muutokseen on se, että luovumme omista pyrkimyksistämme saada ihmeitä aikaan. Vain Jumala voi muuttaa elämämme, sisimpämme ja parantaa meidän sisintämme niin että silmämme alkavat nähdä Jumalan lahjoja edessämme.

Olen ollut monissa palavereissa ja kokouksissa, joissa on suunniteltu miten Jumalan valtakunnan työtä pitäisi jatkossa tehdä, miten hankkia varoja ym. Käsitykseni tällä hetkellä on, että työn salaisuus on aina siinä, onko Jumala toiminnassa mukana. Jos Hän on mukana, työmme voi onnistua. Jos kyseessä on vain meidän oma innostuksemme, työtä voidaan tehdä paljon ja näyttävästikin. Mutta Jos Jumala ei ole mukana, työllä ei ole siunausta.

Jeesus sanoo: "..tulee yö, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä." - Mahdollisuus olla Jumalan käytössä ja antaa omastamme lähestyy loppuaan. Tärkeintä on elämä tänään, tällä hetkellä. Tärkeintä on yhteys Jumalaan, jonka Jeesus on meille ansainnut.

Sinulla ja minulla on juuri tällä hetkellä mahdollisuus puhua Jumalalle, Taivaalliselle Isällemme. Linja on auki. Nyt on mahdollisuus puhua.. Kysymys on siitä, käytämmekö tätä mahdollisuutta hyväksemme.

Parin viikon päästä on kotikylässämme kyläyhdistyksen 25-vuotisjuhla. Juhlassa paikallinen puhelinlaitos lahjoittaa kylässä vuosikymmeniä sitten käytössä olleen käsivälitteisen puhelinkeskuksen kyläyhdistykselle. Käsivälitteisiä puhelinkeskuksia nähtiin/nähdään joskus vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Siinä Sentraali-Santra yhdistää puheluja vastaanottajille ja samalla salaa kuuntelee, mitä puhutaan.

Rohkaisen Sinua tänään, juuri tällä hetkellä, puhumaan Taivaalliselle Isällesi. Et tarvitse lankapuhelinta, et kännykkää, et tietokonetta.. Puhu Hänelle sydämelläsi. Vaikka kukaan muu ei sitä tietäisi. Kerro Hänelle se, mitä on sydämelläsi. Ja saat nähdä, että ihmeitä tapahtuu. Anna Hänelle mahdollisuus. Anna Hänen auttaa.

Olen monta kertaa eri yhteyksissä lainannut seuraavaa tekstiä, jonka nimi on "Ratkaiseva rintama". Kirjoittaja ei ole enää tiedossani, mutta teksti on mahtava.

"Suureen taisteluun valmistauduttaessa pani sotapäällikkö kenraaleista parhaan ja urhoollisimman vartioimaan siltaa, joka sijaintinsa puolesta näytti olevan peräti syrjässä taistelutantereelta. Kenraali oli harmissaan ja arveli, että hänet oli syrjäytetty. Taistelun melske kantautui kaukaa hänen korviinsa, eikä hän suinkaan suopeasti ajatellut asemaansa tässä merkityksettömässä paikassa, jossa hänen joukko-osastollaan ei ollut mitään tekemistä. Mutta ennen pitkää alkoi taistelulinja kaartua lähemmäksi häntä.

Vihollinen perääntyi ja niin kenraalin vartioima silta tuli avainasemaksi. Lopulta kävikin niin, että hänestä tuli taistelun sankari. Sotapäällikkö oli etukäteen arvioinut oikein tämän sillan merkittävyyden, josta syystä hän oli pannut luotettavimman kenraalinsa sitä vartioimaan ja puolustamaan. Jumalan valtakunnassa on taistelussa syntiä ja vihollista vastaan salakammio strategisesti tärkein kohta. Se on paikka, jota ei yleensä huomata eikä arvosteta. Mutta se on sittenkin avainasema sekä yksityisen ihmisen, että koko Jumalan seurakunnan taistelussa täällä maan päällä.”

Otetaan taivaallinen yhteys käyttöön. Sitä kautta meille lähetetään myös apua. Vaikka enkeli. Tekstiin liittyy myös toinen rohkaisu. Jos koet, että Sinut on siirretty/asetettu kauaksi sieltä, missä jotain tapahtuu. Kun Jumala Sinua johdattaa, niinkuin olet pyytänyt, saat luottaa, että paikka on Sinulle paras. Tuntui tai näytti miltä tahansa. Jumala ei päällikkönä tee virheitä. Jos vihollinen Sinua kiusaa ja sanoo Jumalan Sinut unohtaneen, se on varma merkki siitä, että paikkasi on Jumalan antama.

Kyse on uskollisuudesta. Ihmeet ja merkit. Ja herätys. Eivät ole meidän määrättävissämme. Tärkeintä on, että olemme paikalla, johon Jumala on meidät asettanut. Sille paikalle liittyy siunaus. Ja Jumalan huolenpito.

Joku Teistä lukijoistani voi olla kaukana kaikesta, mutta tiedä, että Jumala on siellä. Ihan lähellä. Olet Hänelle valtavan rakas. Rukoillaan toistemme puolesta. Että Jumalan ihmeellinen hyvä tahto saisi tapahtua elämässämme.

Jumalalle kuuluu kiitos kaikesta, ja Vapahtajalle, Jeesukselle, joka on kaiken hyvän meille hankkinut.