”Jos Jumala antaisi vain kerran vuodessa auringon nousta, niin vietettäisiin kiitos- ja ilojuhlaa. Mutta kun se nyt tapahtuu joka päivä, ei kukaan ihminen ajattele, että siitä tulee kiittää. Jospa oppisimme vähemmän valittamaan siitä, mitä meiltä puuttuu, ja enemmän kiittämään siitä, mitä meillä on. Se tekisi elämämme valoisammaksi.” Martti Luther

Aurinko on ollut melko harvinainen näky tämän talven aikana. Kun tätä tekstiä kirjoitan pitkästä aikaa, tuntuu, että aurinko on ollut yhtä kauan kateissa.

Elämä itsessään on mieletön juttu. Me voidaan kuolla milloin hyvänsä. Kyse on siitä, olemmeko valmistautuneita siihen? Ovatko asiamme Jumalan kanssa kunnossa.

Jeesus on kulkemassa tietä myöten valtavan kansanjoukon ympäröimänä ja seuraamana. Tien vieressä istui sokea mies, Bartimeus. Kun hän sai kuulla, että Jeesus on kulkemassa ohi, hän alkoi huutaa: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua." Monet nuhtelivat miestä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta mies jatkoi huutamista, huusi vielä kovempaa. - Silloin Jeesus pysähtyi.

Mies tuotiin Jeesuksen eteen. Jeesus puhutteli miestä ja sanoi: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Mies halusi näkönsä takaisin. Ja ihme tapahtui, mies sai näkönsä ja lähti seuraamaan Jeesusta.

Kun olemme Jeesukseen uskoen lähteneet seuraamaan Häntä, Hän opettaa meitä ja johdattaa.

1800-luvulla elänyt evankelista D. L . Moody kirjoitti uskon löytämisestä näin:
”Rukoilin itselleni uskoa ja luulin, että jonakin päivänä usko sitten tulisi ja iskisi minuun kuin salama. Uskoa ei kuitenkaan näyttänyt tulevan. Kerran luin roomalaiskirjeen 10. luvusta: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Olin pitänyt Raamattuni kiinni ja rukoillut saadakseni uskoa. Nyt avasin Raamatun ja aloin lukea ja uskoni on siitä lähtien kasvanut.”

Jeremia kirjan 17:7,8 kertoo samasta asiasta näin: "Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen levä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä."

Kun pidämme kiinni Jumalan Sanasta, meidän uskomme saa voimaa ja Jumala puhuu meille oman sanansa kautta. Juuri tänään löysin tekstin, jonka joku uskova ystävä on minulle lähettänyt vuosia vuosia sitten. Lainaan tuosta tekstistä vähän:

"..Olet ollut puu, joka kasvaa sinapinsiemenestä.. Nyt se puu on katkaistu ja uusi vesa nousee kannosta. Minä luon ja kasvatan uutta. Minä olen istuttanut sinuun taivasten valtakunnan siemenen ja kasvatan uuden puun, koska istuttamani siemen on sinussa. Kanto ei kuole, vaan versoo uutta.. Et voi itse määrätä kasvuvauhtia, etkä sitä, millaiseksi puuksi sinut kasvatetaan.. Tämä uusi puu kasvaa siitä rauhasta ja hiljaisuudesta, jonka minä olen sinulle antanut.."


One Way Missionin toiminnanjohtaja Tapani Suonto on kirjoittanut seuraavan suuren viisauden: "Yksi suurimmista tuskista on se, että Jumala vie esirukoilijan (uskovan) tielle, joka johtaa kuolemaan - kuolemaan näylle, maineelle ja luottamukselle kaikkeen siihen, mikä on lähtöisin omasta itsestä, jotta Herra saisi kunnian.."


Kuoleman kohtaaminen on aina rankka juttu. Mutta kuolemasta Jumalan Kaikkivaltiaan käsissä voi alkaa uusi elämä. Sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.

Muistan tilanteen monta vuotta sitten. Olin tuskaa täynnä. Syyllisyys, syntisyys, painoi sydäntä. Tunnustin Jumalalle syntejäni. Tämä tapahtui alkuillasta. Joskus puolenyön jälkeen, yhden aikoihin, kännykkäni piippasi. Siellä oli viesti, joka alkoi näin: "Jumala on antanut sinulle kaikki anteeksi. Saat jättää syntisi siihen Jeesuksen ristin juurelle.."

Mikä valtava tunne. Herra on edelleen kanssani.

"On myös niin tässä elämässä, että joskus Jumala sallii meidän kärsiä ihmisten taholta kipeitä lyöntejä ja epäoikeudenmukaisuutta, mitä ei millään voi oikaista, kun meitä ei tahdota kuulla. Silloin kun painostetaan lähtemään ja erotetaan yhteydestä, Jumalalla onkin omalleen varattuna toinen suunta, johon lähteminen niin selvästi osoitetaan.."

 

Meidät unohtaneet tai meitä lyöneet ihmiset eivät ratkaise kuitenkaan sitä, mikä on meille Jumalan tarkoitus ja johdatus. Vain se ratkaisee, mitä Jumala ajattelee, miten Hän elämäämme ohjaa.

 

Kenties katselet kaadettua puuta, kantoa, kuivaa erämaata. Kenties itket toisten ihmisten pahuutta, armottomuutta, unohtamista. Mutta saat olla varma, että Jumala ei ole Sinua unohtanut. Hän sanoo sanassaan: "Minä olen sinun kanssasi joka päivä maailman loppuun asti.."

 

Muistan lähtemättömästi tilaisuuden, jossa näyttelijä Ritva Oksanen kertoi eräästä Jumalan kohtaamisesta. Ritva lepäsi pitkällään. Hän kuuli sisällään selvästi, miten Jumala kehotti häntä ottamaan Raamattunsa ja lukemaan sieltä määrätyn kohdan. Meni pitkän aikaa, ennenkuin Ritva lopulta nousi. Hän luki tuon mainitun kohdan, jossa luki: "Nouse ylös, kun minä puhuttelen sinua.."
 

Tartutaan Raamattuumme. Ja aletaan lukea. Jumala haluaa tankata sinua. Vahvistaa uskoasi. Puhua sinulle. Johdattaa sinua. Antaa viisautta kulkea oikeaan suuntaan. Päästä irti elämästä, joka toimii vain ihmisten hyväksynnän varassa. Lopulta Sinun ja minun elämäni on Jumalan varassa. Jos luet tätä tekstiäni, Herra itse on laittanut sinua lukemaan, että Sinä olet Jumalallesi korvaamattoman rakas ja tärkeä. Älä usko vihollisen loppumattomia syytöksiä. Älä usko ihmisten tuomitsevia sanoja. Kuuntele, mitä Maailmankaikkeuden Herra itse puhuu sinulle.

 

Seuraavassa rohkaisun sanoja Psalmista 27:

 

Daavidin psalmi. Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää. Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle. Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan.. nostaa minut turvaan kalliolle. Nyt minä kohotan pääni, en pelkää vihollisiani, vaikka he saartavat minua..

 

Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä tahdon etsiä sinua.. älä kätke minulta kasvojasi. Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani.. Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle.. Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa.. Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan.”

Jumala, Vapahtaja, kulkee edellämme. Luotetaan Häneen. Rukoillaan.