"Muut kaikki hylkää, vaan sinä et.."

Joulu alkaa olla takanapäin. Monille joulu on yksi vuoden vaikeimmista ajankohdista, koska silloin oman elämän ongelmat, yksinäisyys, ihmissuhdeongelmat ym nousevat pintaan. Tiedotusvälineet ym tuovat koko ajan esiin, minkälainen on hyvä joulu. Mitä syödään, mitä lahjoja ostetaan, miten koko suku kokoontuu yhteen, miten luetaan hyviä kirjoja, miten kuunnellaan hyvää musiikkia, miten tehdään tapaninajeluja..

Luin kauan sitten ilon määritelmän. En muista määrittelijän nimeä, mutta hänen määritelmänsä kuului näin: "Ilo on se tunne, jota tunne silloin, kun saatat hankalat sukulaiset junaan."

Joulujuna meni jo. Olen huomannut, että monen ihmisen suurin kipu on yksinäisyys. Voi olla, että ympärillä on porukkaa paljonkin, mutta silti meistä tuntuu, että olemme yksin. Jos ihmiset eivät huomaa meitä, ajattelemme helposti, ettei Jumalakaan ole meistä mitenkään kiinnostunut! Tämä ei kuitenkaan ole totta! Hän rakastaa meitä enemmän kuin kukaan muu! ”Muut kaikki hylkää, vaan sinä et..” - Nuo vanhan virren sanat ovat auttaneet minua niin monta kertaa. Silloinkin, kun kukaan muu ei voi auttaa meitä, Hän on luonamme!              

Mutta miksi me emme pysty luottamaan siihen, että Jumala rakastaa meitä? Syitä voi olla tietysti monia, mutta uskon, että yksi syy on siinä, ettemme itsekään hyväksy itseämme. Ajattelemme, että me emme ole Jumalan (emmekä ihmistenkään) rakkauden arvoisia ja että toiset arvioivat meitä yhtä ankarasti kuin me itse! Yllättävän moni ajattelee, että kelpaamme Jumalalle vasta sitten, kun oma elämä on saatu ”jonkunmoiseen järjestykseen”. Aivankuin sairas ajattelisi ettei lääkärille voi mennä ennenkuin on vähän toipunut.

 

Luin ERIK EWALDSin kirjaa. Kirjassa oli puhutteleva teksti siitä, miten me pelkäämme sisimpämme paljastumista! Sorrumme näyttelemään ja pitämään naamioita. Silti emme mitään muuta niin kaipaa kuin, että olisimme jollekin tärkeitä juuri sellaisina kuin olemme! Teksti antaa meille myös upeita ”vihjeitä”, miten voimme rohkaista ja auttaa läheisiämme.

 

”Yritä kuulla sitä, mitä en puhu ääneen. Älä anna minun pettää itseäsi kasvojen kautta, jotka sinulle näytän, sillä minulla on tuhat naamaria, eikä mikään niistä ole minä. Älä anna itseäsi pettää. Minä teeskentelen varmaa ihmistä, näyttelen olevani täynnä itseluottamusta. Yritän olla kylmän asiallinen. Väitän, etten tarvitse ketään. Älä usko minua. Älä usko. Syvällä sisimmässäni on todellinen minäni täydessä hämmingissä, pelossa ja yksinäisyydessä. Siksi luon itselleni naamarin, jonka taakse piiloudun, suojautuakseni katseilta, jotka tietävät.
 

Minä pelkään, etten sisimmältäni olekaan mitään, ettei minua kannata omistaa. Pelkään, että sinä tulet sen huomaamaan ja työnnät minut luotasi. Näin naamioiden paraati alkaa. Juttelen kanssasi pikku hiljaa. Kerron kaiken sen, millä ei ole mitään merkitystä, mutta en puhu yhtään mitään siitä, mikä merkitsee kaikkea, siitä mikä minussa huutaa. Ole kiltti ja kuuntele oikein tarkkaan ja yritä kuulla juuri sitä, mitä en sano. Haluaisin olla aito, spontaani. Haluaisin olla oma itseni, mutta sinun täytyy auttaa minua. Sinun täytyy ojentaa kätesi minulle. Joka kerta, kun olet minulle ystävällinen ja rohkaiset minua, joka kerta, kun yrität minua ymmärtää, joka kerta, kun todellakin välität minusta, siivität minun sydäntäni.

 

Saan siivet, hyvin heikot siivet, mutta siivet kuitenkin. Sinun herkkyytesi, sympatiasi ja kykysi ymmärtää voivat vapauttaa minut omasta varjomaailmastani, epävarmuuteni ja yksinäisyyteni vankilasta. Tämä ei tule olemaan helppoa sinulle. Mitä lähemmäksi tulet, sitä sokeammin lyön takaisin. Mutta olen kuullut, että rakkaus on voimakkaampi kuin paksut muurit. Siinä piilee minun toivoni, ainoa toivoni. Minä pyydän: Yritä hajottaa nämä muurit lujin käsin, kuitenkin varovaisin käsin, sillä lapsi on erittäin herkkä. Kuka minä olen, sinä ehkä ihmettelet. Minä olen joku, jonka tunnet oikein hyvin, sillä minä olen jokainen mies, joka tulee sinua vastaan. Minä olen jokainen tapaamasi nainen, ja minä olen sinä itse.”
 

Juuri tuolla ”syvällä tasolla” Herra haluaa kohdata meidät tänään! Hän on täynnä rakkautta meitä kohtaan, ajattelimme me itsestämme mitä tahansa. Uudessa Testamentissa kerrotaan, miten Jeesuksen opetuslapset olivat ristiinnaulitsemisen jälkeen peloissaan lukittujen ovien takana. Sinne pelkojen keskelle Jeesus ilmestyi ja sanoi: ”Rauha teille.” Näin tunsin, että minunkin elämässäni tapahtui monta vuotta sitten. Jeesus tuli lähelle ja osoitti, että Hän on aivan toisenlainen kuin olin luullut. Hän ei tullutkaan tuomitsemaan minua vaan armahtamaan ja auttamaan. Hän pyysi minua seuraamaan. Olen vuosien mittaan nähnyt, miten turvallista on Hänen perässään kulkea.
 

On ollut lukemattomia tilanteita, jolloin (minusta) on näyttänyt, ettei tästä enää yli pääse. Hänelle nämä tilanteet eivät ole olleet mahdottomia. Jumalan ihmettä on, että tässä vielä ollaan ja kirjoitellaan! Kuuletko? Jumalan rakkauden ihmeellinen kutsu?! Se ei pakota seuraamaan, vaan kutsuu ja houkuttaa! Anna Jumalan ottaa Sinut ”hinaukseensa”! Tulet selviämään eteenpäin ja löydät ihmeellisen Rakkauden ja Auttajan! Elämästäsi tulee seikkailu! Joku ajattelee nyt, että elämässäni on niin suuri ONGELMA, ettei sitä edes Jumala pysty ratkaisemaan. Lue, mitä F.Wislöff kirjoittaa tällaisista mahdottomista esteistä!
 

”Kaikessa ihmiselämässä on raskaita kiviä, jotka uhkaavat tukkia tien. Ei ole ihme, että kysymme huolestuneina, kuka vierittää kivet pois. Ihmisen omat voimat eivät siihen riitä. Pääsiäisaamuna naiset totesivat suureksi ilokseen, että kivi oli poissa. Jeesuksen hauta oli tyhjä. He olivat turhaan olleet huolissaan. Herra Jeesus, olen kokenut saman monet kerrat. Raskaat kivet, joiden takia olen murehtinut, ovat olleet poissa, kun olen tullut niiden paikalle. Mutta olen hidas oppimaan. Sinä tiedät, mikä kivi on tällä hetkellä mielessäni. On kovin vaikeaa pitää huolet loitolla. Mutta tiedän sinun auttavan. Sen olet aina tehnyt. Jeesus, sinä mursit haudan oven. Sinä olet elävä Vapahtaja. Osoita valtasi tälläkin kertaa. Vieritä kivi pois.” 

"Kun minut oli hylätty, kun kannoin näännyksissä sieluani, silloin hiljaa, syliinsä painaen saapui Jumalani. Ei pasuunan pauhulla, vaan mykkänä, syliinsä painaen, ei kirkkaalla päivänpaisteella vaan yössä taistellen." (E.Ady)

Oikea tie

Eilinen posti toi minulle kortin, jossa oli yllä oleva kaunis kuva. Kortin lähettäjä oli vanha naapuripariskunta Heinolasta. Tuli hyvä mieli, kun tuota korttia luin. Pienellä asialla voi lähimmäistään ilahduttaa. Rahaakaan ei välttämättä mene paljon. Muistan vuosia sitten erään kirkkoherran, joka kertoi, mitä hän tekee jouluaattona. Hän kertoi, että aattoiltana hän ottaa kaikki saamansa kortit ja lukee ja katselee ne huolella ja muistaa jokaista ihmistä, jolta on kortin saanut.

Joulu voi olla hyvä aika pysähtyä. Siitä ainakin paljon puhutaan. Mutta harva kait todelliseen pysähtymiseen pystyy. Sydän ja sisin on niin levoton ja elämänrytmi on niin vauhdikas. Silti olisi ihmiselle tärkeä pysähtyä.

Joku on sanonut, että Jumala ei juokse meidän perässämme, vaan hän odottaa, että me pysähtyisimme. Kun meille sallitaan pysäytyksiä, jolloin emme pääse eteenpäin, meillä on mahdollisuus kuunnella ja nähdä omaa elämäämmekin selvemmin.

Pöydälläni on kuukausia "ajelehtinut" lehti-leike. Siinä on pätkä Martti Lutherin tekstiä. Kirjoitan sen Sinulle:

"Minä tahdon olla sinun opettajasi"

"Minä opetan sinua, sanoo Herra, minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi." (Ps 32:8)
Herra sanoo: Pyydät, että lunastaisin sinut. Älä ole huolissasi siitä. Älä opeta minua äläkä itseäsi, vaan jättäydy minun haltuuni. Minä tahdon olla sinun opettajasi, minä tahdon johdattaa sinua, niin että vaelluksesi on minulle mieluista. Sinä luulet kaiken olevan hukasssa, elleivät sinun ajatuksesi toteudu, mutta sinun ajatuksesi ovat vahingollisia ja minulle vain esteeksi. Ei käy sinun ymmärryksesi mukaan vaan yli sen. Olla ymmärtämättä (oman mielensä mukaan) on todellista ymmärtämistä, ja minä tahdon antaa sinulle minun viisauteni. Olla tietämättä, mihin on mentävä, merkitsee juuri todellista tietämistä. Minun ymmärrykseni tekee tyhjäksi sinun ymmärryksesi. Niin lähti Aabraham isänmaastaan tietämättä mihin. (1. Moos 12:1) Hän alistui seuraamaan minun ajatuksiani ja hylkäsi omansa, mutta hän pääsi oikeata tietä oikeaan päämäärään."

Huikea juttu, että Jumala lupaa opettaa meitä ja ohjata meitä oikeaa tietä. Niin monta kertaa tiedän itse antaneeni Jumalalle omia suunnitelmiani, jotta Hän ne toteuttaisi. Onneksi Jumala tietää, mikä on minulle parhaaksi ja toimii sen mukaan. Olen monta kertaa muistellut vanhaa juttua kahdesta uskovasta miehestä, jotka keskustelivat keskenään.

Toinen miehistä kertoi, että hän on jo 20 vuotta ollut Herran tiellä. Toinen vastasi tuohon: "Mene hyvä mies pois edestä, että Herra voi toimia." - Usein me itse olemme suurin este Jumalan hyvän tahdon tapahtumiselle. Jos tiesi on tukossa, tai et enää tiedä, mitä pitäisi tehdä, silloin Jumala voi auttaa. Pääasia on, että annamme tuon aiheuttamamme umpikujan ja sotkun ja itsemme Hänelle. Ja pyydämme, että Hän johdattaisi meidät oikealle tielle.

Pysähdy. Rukoile, että löydät hiljaisuuden. Tuossa hiljaisuudessa pystyt kuulemaan myös sitä, mitä Jumala haluaa sydämellesi jakaa. Olen monta kertaa huomannut erään yksinkertaisen havainnon. Kun ajat autolla, yleensä tarkkailet tietä, jota ajat ja muuta liikennettä. Kun sitten olet jonkun toisen kyydissä, pystyt näkemään sellaisiakin asioita, joita ajaessasi et näe. Tämä yksinkertainen kuva viestii myös siitä, mitä on elämä, joka on annettu Herramme johdatukseen. Silloin sinulla on suurempi mahdollisuus nähdä niitä rikkauksia, joita elämäntiesi varrella on.

".. anna itsesi Jumalan Hengen johdatettavaksi. Tuo Henki tulee johdattamaan sinut siihen lopulliseen päämäärään, jota varten sielusi luotiin."

Jumala rakastaa myös sairasta lastaan

 

 

”Me olemme tehneet uskosta liian helpon, etenkin niissä maissa, joissa kristityt ovat enemmistönä. Alkuseurakunnassa samoin kuin vieläkin suurimmassa osassa maailmaa Jeesuksen seuraajat joutuivat laskemaan kustannukset. Heidän oli oltava valmiina kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta. Mutta nykyisin ei seurakunnan jäseniltä vaadita tällaista. Seurakuntakuri on höltynyt ja samalla seurakunnan todistus heikentynyt.

Seurakuntiin on ujuttautunut ”maailman” vaikutus ja ne alkavat monissa toiminnoissaan yhä enemmän muistuttaakin maailmaa. Samoin kuin Jeesuksen aikana seurakunnissa on tänäänkin teeskentelijöitä. ”Lopun aikojen” lähetessä oikeat ja väärät alkavat erottua toisistaan. Kärsimysten ja vainojen tullessa ero näkyy.”

 
Edellinen teksti on lainaus evankelista Billy Grahamin kirjasta. Se on kirjoitettu kauan sitten, mutta tuntuu, että se on hyvin ajankohtainen tälle ajalle, jota elämme.

Kun aika kuluu, samaa tahtia lähestyy Jeesuksen toinen tulemus. Ennen tätä tulemusta tapahtuu suuria asioita. Halusimme tai emme, meidän on valittava, uskommeko Häneen vai emme? Ne, jotka Häneen uskovat, joutuvat monenlaiseen koetukseen, koska sielunvihollinen tietää loppunsa lähenevän.

Olen kärsinyt kroonisesta selkäkivusta joulukuusta 2005 lähtien. Pahimmillaan, kun kipu on kovimmillaan, en pysty tekemään mitään muuta kuin makaamaan sängyssä tai lattialla.

Selkäkipuni puolesta on rukoiltu kymmeniä kertoja. Varmasti Jumala on nuo rukoukset kuullut, mutta kipu jatkuu edelleen. Vahvat lääkkeet pitävät kivut jonkunmoisissa rajoissa. Välillä on kivuttomia päiviä, välillä kipu kulkee minussa kuin aaltoliike.

Uskova ja sairaus on monelle vaikea yhdistelmä. Raamatussa on monia kohtia, joissa rohkaistaan meitä uskomaan, että Jumala parantaa kaikki sairaudet. Toisaalla Raamatussa kerrotaan, miten uskovan elämään kuuluvat monet koetukset ja vaikeudet. Paavalin pistintä ovat monet selittäneet sairaudella, joka teki Paavalista heikon. Timoteus kärsi vatsavaivoista,  joihin Paavali antoi lääkitysohjeita.

Vuosien aikana olen huomannut,miten monenlaisia ajatuksia ja tuntoja on omaan sairauteeni liittynyt.

Moni ihminen (uskova ja ei-uskovakin) voi sairauden kohdatessaan sanoa: "Mitä pahaa/syntiä minä olen tehnyt, kun minua näin rangaistaan?" - On sairauksia, joiden syntymiseen olemme itse vaikuttaneet (väärät elämäntavat, viina, tupakka, huumeet..). Näitä sairauksia on vaikea laittaa Jumalan syyksi, koska itse tiedämme sairauden aiheuttaneemme. Mutta on paljon sairauksia, jonka syitä ei kukaan ihminen tiedä.

Jos tai kun ajattelemme, että sairaus johtuu synneistämme, tälle ajatusmallille pitäisi löytyä joku perustelu Raamatusta. Raamatussa ei ole kuitenkaan kohtia, joissa esim. kerrottaisiin, että kun olet tehnyt tiettyjä syntejä tai tietyn määrän syntejä, että niistä seuraa sydänsairauksia, selkäkipuja, psyykkisiä sairauksia..

Raamatussa on sana, että synnin palkka on kuolema. Jos Jumala tekisi meille syntiemme mukaan, Hänen pitäisi tappaa meidät. Tällä maapallolla ei sen jälkeen olisi paljoa porukkaa, koska Raamatussa on sana: "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.."

Kuuntelen päivittäin Radio-Deitä. Ja välillä katselen TV7:n ohjelmia. Olen kuullut ja nähnyt monta ohjelmaa, joissa joku hengellisen työn tekijä tai armoitettu rukoilija kertoo, miten Jumala nykyään toimii. Miten Hän parantaa ja miten kaikki hoituu, kun vain uskomme. Olen monta kertaa puhujan pyynnöstä laittanut käteni sairaan paikan päälle ja olen (yrittänyt) uskoa, että tässä hetkessä minä paranen.

Olen uskonut ja olen epäillyt. Lopulta olen jättänyt selkäkipuni Jumalalle. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Tiedän, että monia sairaita uskovia on syyllistetty sillä, että sairauden syy on siinä, kun usko ei ole riittänyt.

Olen rukoillut monen sairaan puolesta. Ja olen nähnyt, miten Jumala on heitä parantanut ja toisaalta olen nähnyt miten sairaus on jäänyt. Jumala on Kaikkivaltias. Hän tekee niinkuin tahtoo.

Mutta kaikista tärkeintä on se, että Hän rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Sairaus ei ole merkki siitä, ettei Jumala tätä ihmistä rakasta. Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että antoi oman poikansa kuolla meidän syntiemme tähden. Näin meitä ei enää rangaista, vaan me saamme ottaa vain vastaan tämän ihmeellisen lahja ja rakkauden.

On hyvä, että kerrotaan Jumalan ihmeellisistä töistä ja siitä, miten Hän pelastaa ja parantaa. Mutta on/olisi hyvä, jos julkisuudessa kerrottaisiin myös siitä ihmeellisestä armosta, joka koskee myös vaikeasti sairaita. Kun elämämme täällä maan päällä päättyy ja pääsemme muuttamaan Taivaan kotiin, tänne jäävät kaikki meidän sairautemme, vajavuutemme, syntisyytemme.

Jos toiset (pyhät?) ovat Sinua syyllistäneet sairaudestasi tai heikosta uskostasi, nuo syyllistäjät eivät ole olleet Jumalan asialla. Sielunvihollinen on veljien (= uskovien) syyttäjä, joka syyttää yöt ja päivät. Jos olemme vihollisen syytösten kohteina, me voimme viholliselle sanoa, että noin syntisiä me olemmekin. Se on totta. Mutta yhtä totta on se, että Jeesus kuoli noiden syntien tähden, jotta minä saisin syntini anteeksi.

Rukoilen, että Jumala siunaa Sinua ja rohkaisee, kun tätä tekstiä luet. Olet Jumalalle korvaamattoman arvokas. Hän rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan toinen. Jäädään Hänen turviinsa, terveenä tai sairaana.

Ai niin..

Viikkoja sitten kerroin ladossamme asuneesta puolivillistä kissasta, Ellistä, joka vietiin Kissataloon kesällä. Pari viikkoa sitten Elli palasi luoksemme. Suoraan eläinlääkärin leikkauspöydältä. Kohtu ym. on poistettu. Oheisessa kuvassa näet Ellin nukkuvan nukutusaineista. Ihme on myös tapahtunut. Elli on nyt sisäkissa. Kerron lähiaikoina lisää Ellin seikkailuista.