On mielenkiintoista kirjoittaa tätä blogia, kun en voi tietää, ketkä kaikki näitä tekstejäni lukevat. Joka päivä näen kuitenkin tilaston, kuinka monta lukijaa on tässä blogissa käynyt ja mistä maasta lukijat ovat. Mielenkiintoista oli nähdä, että viimeksi täällä käyneistä lukijoista yksi oli Hongkongista ja useita lukijoita oli Yhdysvalloista. Viikonlopun tulevia kuntavaaleja ajatellen, em. lukijat tuskin pääsevät Suomessa äänestämään?

 

Huomenna olen jälleen Tammelan S-marketin edessä klo 15-18 kahvia tarjoamassa ja vaaliesitteitä jakamassa. Tammelan muutkin kd-ehdokkaat ovat paikalla. Parasta noissa tilanteissa on ihmisten kohtaaminen. Viime viikonloppuna kiersin vaaliesitteitä jakakamassa Tammelan kirkonkylässä. Ja nimenomaan kerrostaloihin. Kun kaikkien talojen ovet ovat lukossa ja ulko-oven pielessä on summeri, mielenkiintoista oli soittaa jollekin tuntemattomalle. Kohtasin niin nuoria kuin aikuisia. Ainakin kolme oven avannutta halusi jutella kanssani niin, että kutsui minut sisään kotiinsa.

 

Edesmennyt olympiavoittaja, -nyrkkeilijä ym. Pertti "Purtsi" Purhonen oli kerran samassa tilaisuudessa kanssani Nastolassa. Purtsin puheesta jäi mieleeni seuraava lyhyt kohta. Purtsi kysyi kuulijoilta, että keitä ne ihmiset ovat, jotka aamulla seisovat pysäkillä? Ja vastaus oli: "Uskovia." - Purtsi sanoi, että ihmiset ovat tuolla pysäkillä, koska he uskovat, että bussi tulee.

 

Jokainen meistä uskoo johonkin. Kun olin SPR:n nälkäpäiväkerääjänä ison marketin aulassa, eräs vanha mies pysähtyi luokseni ja sanoi, että nämä valtavat marketit ovat nykyajan kirkkoja, joissa käy valtava määrä ihmisiä. Raha ja maine ovat monille se jumala, jota tänä aikana palvotaan. Moni tekee lähes mitä hyvänsä, jotta saisi lisää omaisuutta, mainetta ja kunniaa.

 

Tämän viikon alussa Kirkon Tutkimuskeskus julkisti tuoreen tutkimuksen suomalaisten uskosta. Jumalaan uskovien määrä on pudonnut niin, että tutkimukseen osallistuneista enää 27 % kertoo uskovansa Jumalaan.

 

Monet suomalaiset ovat tehneet uskosta niin henkilökohtaisen aiheen, ettei siitä välttämättä tiedä kukaan, tuskin itsekään. En tiedä, mihin Sinä uskot? Mutta sen tiedän, että itse uskon Jumalaan, koska en olisi tätä blogia kirjoittamassa, jos Jumala ei olisi minua auttanut. Tiedän varmasti, että ainakin kolme kertaa olen ollut kuoleman rajalla. Viimeksi toukokuun lopulla 2007 TAYSissä kovan kipukohtauksen saaneena. Noista tilanteista Jumala on minut pelastanut. 

 

Käynnit kuoleman rajalla ovat opettaneet minua väkevästi. Elämä on niin hauras. Yksi pieni verisuoni katkeaa aivoissa ja siihen voi päättyä elämämme. Viime vuosina olen tehnyt paljon sellaisia ratkaisuja (taloudellisia ja muitakin), jotka ovat vapauttaneet minua. Olen saanut löytää sellaisia arvoja ja rikkauksia, joita ei millään rahalla saa. Kun kuolemme, tänne jää kaikki. Sekä omaisuus että velat. Kaikki oli vain hetken lainaa tätä elämää varten.

 

Vuosia sitten luin Suomen Kuvalehdestä erään korkean suomalaisen EU-virkamiehen haastattelun. Mies oli sairastunut syöpään, johon hän muutama kuukausi haastattelun jälkeen menehtyi. Mies kertoi haastattelussa hyvin avoimesti, miten hän käyttää lopun aikansa olemalla paljon vaimonsa ja muiden läheistensä kanssa. Ajasta (mikä oli jäljellä) oli yhtäkkiä tullut äärettömän arvokasta. Miehen keskeinen löytö oli: "Kai elämän tarkoitukseksi riittää se, että saa olla rakastettu ja että saa rakastaa." - Huikea löytö.

 

Minun löytöni on vähän toisenlainen. Minulle äärettömän tärkeäksi on tullut se, että saan tänään (ja joka päivä) kiittää Jumalaa siitä, että Hän on antanut elämäni jatkua. Jokainen päivä on Hänen lahjaansa. En tätä asiaa ole koskaan niin selkeästi tajunnut.

 

Kun New Yorkissa tapahtui terrori-isku ja kaksi pilvenpiirtäjää tuhoutui täydellisesti ja tuhansia ihmisiä kuoli, kyseltiin jälkeenpäin paljon sitä, miksi näin oli tapahtunut? Eräällä valtakunnallisella TV-kanavalla järjestettiin iso paneelikeskustelu. Mukana oli myös evankelista Billy Grahamin tytär, Anne Graham Lotz. Naiselta kysyttiin: "Miksi Jumala sallii tällaisen onnettomuuden tapahtua?"

 

Anne Graham Lotzin vastaus oli minusta tähän aikaan tosi hyvin sopiva. Anne vastasi suunnilleen näin: "Me olemme ajaneet Jumalan pois kaikesta mahdollisesta elämäämme kuuluvasta, päiväkodeista, kouluista, kaikesta elämäämme liittyvästä. Kun sitten tapahtuu joku suuri onnettomuus, meidän ensimmäinen asiamme on syyttää Jumalaa siitä, miksi hän salli kaiken tämän pahan tapahtua. Vaikka juuri aiemmin olimme itse ajamassa Häntä pois."

 

Kun olen lukenut Tammelan historiaa, samoinkuin Tammelan seurakunnan historiaa, usko Jumalaan on liittynyt Tammelan ja myös koko maamme historiaan vahvasti jo vuosisatoja. Sitä kautta meitä on siunattu niin monella tavalla.

 

Niin moni asia meidän elämässämme on ollut ja on tällä hetkellä hyvin. Olemme kansana olleet sokeita, kun emme ole nähneet ja ymmärtäneet, että Jumala on meitä siunannut ja varjellut. Emme voi tietää, mitä se on, jos Jumala ottaa siunaavan ja suojelevan kätensä pois yltämme.

 

Kotikyläni ja kotipaikkakuntani on minulle rakas. Tulevana sunnuntaina ratkeaa se, saanko mahdollisuuden vaikuttaa kotipaikkakuntani hyväksi kunnanvaltuustossa tai jossakin lautakunnassa. Olen innostunut asiasta, siksi olen ehdokkaaksi myös lähtenyt. On suuri joukko sellaisia tammelalaisia, joiden puolesta ja joiden hyväksi haluaisin työtä tehdä. Olen rukoillut ja rukoilen edelleen, että Jumala siunaa vaalit niinkuin Hänen tarkoituksensa on. Yhdysvaltojen presidentti Abraham Lincoln sanoi työnsä vaiheissa: "Olen monesti joutunut painumaan polvilleni, kun olen tajunnut, ettei muuta tietä enää ole."

Tämä päivämme on lahjaa. Ollaan kiitollisia niistä asioista, jotka ovat hyvin. Elämä on nyt.